Fireproof love for Tampere

Tampere Tampere Tampere. Paljon Tamperetta viimeiselle viikolle, monta ihanaa pientä annosta omaa kotikaupunkiani. Minun Tamperettani, sitä jossa on tarinoita. Kävellessäni Hämeenpuistossa useampana päivänä ja tutustuttuani taas paikkoihin joiden suurin merkitys on ollut menneinä vuosina, jäin miettimään Hämeenpuiston loistoa ja sitä millainen se kenties on noina loistonsa päivinä ollut. Tänä päivänähän se ei kovin kummoinen ole, ei sellainen bulevardi tai puistokatu joka se voisi olla - esplanadi, viihtyisä ja täynnä eloa ainakin kesäisin vehreine puineen ja hälisevine katukahviloineen. Hämeenpuistossa on yksi huippukomea suihkulähde ja yksi kahvila (keskellä vilkkaasti liikennöityä risteystä) sekä muutama kuoppa- tai purkuvaiheessa oleva rakennustyömaa. 

                                                                                       Kuva lainattu

Hämeenpuisto on lähes puolitoista kilometriä pitkä kapea kaistale kaupunkiin tulevan ja kaupungista lähtevän kahden suuntaisen vilkkaan liikenteen keskellä, mutta mitä siitä, niin on Helsingin Espakin. Hämeenpuisto vain on jotenkin kalju, ankeahko, hieman paljas ja arka, ei sellainen täyteläinen puistonen, jossa ihmiset haluaisivat oleilla. Hämeenpuistoa pohtiessani sattui silmiini juttu, jossa kerrottiin puiston olleen alun perin piirretty kaupungin kaavaan palokujaksi, tyhjäksi talottomaksi alueeksi, joka pahimman sattuessa estäisi tulipalojen leviämisen ja säästäisi tuholta edes osan kaupunkia. Kummankohan puolen? Tammerkoski on Tampereen toinen palokuja, erotti Kyttälän kantakaupungista, mutta kumman puolen suojelemiseksi Hämeenpuistoa enemmän oli ajateltu, ydinkeskustan vai Amurin tiheään rakennettujen työläiskortteleiden...

Kuten arvelikin, tuo asemakaava jossa Hämeenpuisto ensimmäisen kerran esiintyy, on tehty vuonna 1830, heti Oulun ja Turun suurpalojen jälkeen. Good thinking. Monessako muussa kaupungissa on tehty vastaava linjaus, onko Helsingin Esplanadin-puisto saanut alkunsa samasta syystä? Onko muita kaupunkeja Suomessa palanut maan tasalle samalla tavalla kuin Oulu vuonna 1822 ja Turku vuonna 1827 ennen kuin varajärjestelmiä tiheääkin tiheämmin rakennettuihin kaupunkeihin oli tehty? Molemmat noista tuhoisista kaupunkipaloista olivat puhtaita vahinkoja, levisivät onnettomasti arvostettujen kansalaisten taloista (Oulussa värjärimestari Papen ja Turussa kauppias Hellmanin tarkastettujen piippujen kipinöistä) ja tarttuivat naapurista naapuriin niin kauan kun vähänkään oli jäljellä mitään mihin tarttua. Tamperelaiset siis oppivat muiden onnettomuuksista ja muuttivat kaupungin kaavaa, tekivät siihen turvallisuusmuutoksen. Hämeenpuisto puistona otettiin puistokäyttöön vasta vuonna 1870 kun sinne istutettiin ensimmäiset puut, siihen saakka se oli ollut vain tyhjä kohta kaupungin kartassa. 

Viime vuosisadan vaihteessa kun puisto vihdoin saatiin valmiiksi kaikkine hiekkakenttineen, lehmuksineen, vaahterakujineen ja esiintymislavoineen, se oli vilkkaassa käytössä vuosikymmenten ajan. Sen läheisyyteen sijoittui kirkko, pari koulua, työväentalo ja monen monta muuta elämän sellaista polttopistettä, jotka toivat ihmisiä puistoon viihtymään. Oikeastaan missään ei kerrota mitä puistolle tapahtui ja milloin, miten ja miksi sen virkistyskäyttö kuihtui olemattomiin ja muuttui nykyisenlaiseksi vallinaiseksi katupuistikoksi. Puiston vieressä on teatteri ja kirjasto, puistossa itsessään oleskelualueita, patsaita ja puistonpenkkejä - penkkejä joiden selkämyksissä on tamperelaisten sanoittajien ajatuksia. Itse olen viettänyt aikaa puistossa vain kerran vuosia sitten, silloinkin puoliyö oli jo jäänyt taakse, ystäväni polttareita jatkettiin yöpiknikillä symbolisesti vapauden patsaan juurella kevyen kesäsateen vihmoessa sateenvarjojamme. 

Puistosta tulee käveltyä läpi ja sitä pitkin tulee lenkkeiltyä, mutta samalla tavalla kuin Koskipuistossa siellä ei tule viihdyttyä, ei viipyiltyä. Hämeenpuistossa ei tapahdu mitään, se näyttää kurjalta ja ankealta vaikka ajatus siitä onkin ihana. Ajatellessani tätä ajattelin miltä mahtaa puiston puista tuntua, mitä mahtavat puuvanhukset miettiä siitä, että entisen hilpeyden ja täyden elämän jälkeen on tilalle tullut tyhjyys, hiljaisuus ja autius, miltä tuntuu kun kaupunkilaiset ovat kaikonneet niiden luota, kulkevat vain kiireisinä ohi katseet maassa. No, puistossa nykyisin olevat puut eivät muista loiston aikaa, ne ovat aivan liian nuoria siihen - ne vaihdettiin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. 

Jos tälläisia oikeita talvia tulee lisää, Hämeenpuistoon voisi tehdä jääveistoskilpailun ja sen jälkimainingeissa veistoskujan, kesällä sinne saisi oivallisen katukirppiksen tai ulkoilmaruokatapahtuman, viinikylänkin vaikka. Musiikkihenkisen rauhallisemman puistopiknikin, sellaisen perheversion, jossa oikeasti syötäisiin ja nautittaisiin olemisesta ystävien kesken hyvää musiikkia kuunnellessa. Syyskesän iltaisin Flamma voisi esiintyä Hämeenpuistossa, voisin itse olla katsomassa esityksiä vaikka joka ilta! Ajatus tulishowsta olisikin jotenkin kutkuttava, varsinkin kun ajattelee mihin tarkoitukseen puisto on alunperin tehty. Se olisi palavaa, mutta tulenkestävää rakkautta kotikaupunkia kohtaan. www.flamma.fi 
 

Kuva lainattu

Kuva lainattu

Kerroin joskus aikaisemmin Siperian liikekeskuksesta Finlaysonilla, siitä miten siellä on paljon kivoja ravintoloita niin lounasaikaan käymiseen kuin ihan illanviettoonkin. Tivoli smørrebrød & øl on yksi Siperian ehdottomista helmistä, pieni tanskalainen puna-valko-vihreä voileipäbaari, jossa olen kokenut kulinaristisia nautintoja työkavereiden kanssa päiväsaikaan. Tivolissa on viikoittain vaihtuva lounaslista ja todella nopea palvelu, henkilökunta osaa hommansa ja se homma todellakin toimii. Kesäisin tehdasalueen läpikulkevalle Itäiselle kadulle avautuu pieni erillinen terassibaari, jossa leipiä voi nautiskella ohikulkevia ihmisiä katsellen pieni kylmä tanskalainen olut kyytipoikana. Suosittelen, kannattaa poiketa joskus kun näillä kulmilla kuljailee. Ennen elokuvailtaa vaikka, tämä baari on auki joka päivä vähintään ilta yhdeksään. www.tivolibar.fi

Pitkän tuotekehittelyn tuloksena olen saanut kopioitua kotioloihin Tivolin suurimmat omaleimaisuudet, kalaleivissä käytetyn remouladen sekä sitten marinoidun punasipulin, joka tuo leipään kuin leipään upean lisämaun. Remoulade on pikkaisen työläämpi ja sitä on vaikea tehdä ihan pientä määrää, joten sen voi aivan hyvällä omatunnolla korvata Felixin tomaatti-chili-salaatinkastikkeella. Tehdään valmistelut sitten pidemmän tai lyhyemmän kaavan kautta, nautitaan kuitenkin täyttävää ja ruokaisaa leipää erittäin maistuvaan perinteiseen tanskalaiseen tapaan: 

LÄMPIMÄT KAMPELALEIVÄT
2 annosta:

2 paahtoleipäviipaletta
2 kampelafilettä
1 muna
vehnäjauhoja
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta
valkosipulijauhetta
salaattia
tomaattia
kurkkua, etikkakurkkuja
mozzarellajuustoraastetta (ei välttämätön)
marinoitua punasipulia (ohje alla)
Felixin Tomaatti-Chili -salaatinkastiketta tai itse tehtyä remouladea (ohje alla)
nokare voita paistamiseen

REMOULADE:
1 porkkana
1 maustekurkku
1 sipuli
1 rkl kapriksia
4 anjovisfileetä
2 kynttä valkosipulia
1 tl sinappia
1 tl hunajaa
1 tl tomaattipyreetä
2 dl ranskankermaa
2 dl majoneesia
½ sitruunan mehu
½ ruukkua tuoretta persiljaa
 mustapippuria, valkopippuria, paprikajauhetta
-Silppua kaikki mahdollinen mahdollisimman pieneksi ja sekoita yhteen tasaiseksi tahnaksi. Anna maustua jääkaapissa tunti. Valmis remoulade säilyy syötävänä jääkaapissa useamman päivän.

MARINOIDUT PUNASIPULIT:
2 punasipulia
3 rkl punaviinietikkaa
2 rkl öljyä
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
- Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi rinkuloiksi.
- Laita viipaloidut sipulit kannelliseen rasiaan ja mittaa joukkoon muut ainekset. Sulje rasian kansi ja ravistele.
- Anna marinoitua noin 15 minuuttia. Se riittää. Valmiit sipulit säilyvät syötävinä jääkaapissa useamman päivän, maku vaan vähän tihenee ajan kuluessa.

- Jos haluat hifistellä ja säätää ja teet itse remouladen, tee se ensin. Laita sitten sipulit marinoitumaan, pilko sen jälkeen salaatti, kurkut ja tomaatit, paahda leivät ja leivitä + paista viimeisenä kalafileet ennen leipien kokoamista tarjolle.
- Leivitys ja paistaminen on helppoa: Laita pannu kuumenemaan ja siihen nokare voita sulamaan. Kaada keko vehnäjauhoja syvälle lautaselle ja riko muna toiselle. Sekoita munan rakenne rikki haarukalla ja mausta se mustapippurilla, suolalla, paprikajauheella ja valkosipulijauheella. Pyöritä kalafile kauttaaltaan jauhoissa, sen jälkeen kauttaaltaan munaseoksessa ja sitten vielä uudelleen jauhoissa ja nosta sitten kuumenneelle pannulle paistumaan. Paista leivitetty filee molemmin puolin kullan ruskeaksi. Jos haluat rapeamman pinnan, tuon jälkimmäisen jauhoissa kierittelyn voit korvata kierittelyllä korppujauhoissa.
- Kasaa salaatti, tomaatit, kurkut ja kalafileet kauniiksi keoiksi paahdettujen leipien päälle, kruunaa setti Felixin salaattikastikkeella ja marinoidulla punasipulilla.

Kalaa tulee edelleen syötyä niin vähän, tää on helppo tapa käyttää kalaa. Idea vaan toimii, sille ei voi mitään! Samat leivät kanapihveillä tai sitten juuri kalalla - ahvenella, lohella ja nyt kampelalla. Miksipä sitä hyvää mihinkään vaihtamaankaan tietenkään.

HOX! Jos on iso nälkä, tuplaa annoskoko eli kaks leipää ja kaks kalafilettä per syöjä.