Pilkahdus Espanjan aurinkoa helmikuun harmauteen

Helmikuun harmaat päivät huutavat itseensä valoa, aurinkoa, hitaasti mutta varmasti tulevan kevään kirkkautta. Plussakelin ja pakkaspäivien jatkuvan vaihtelun takia kadut ovat lumisia ja liukkaita, kuluneen harmaan loskakerroksen alla vaanii jää. Tänä keväänä korkosaappaissa pitkin katuja loikkiessani minun pitää muistaa olla erityisen varovainen. Hiekoitushiekkaa, jäätä, lätäköitä, sohjoa... Ei! Haluan aurinkoa, haluan valoa! Kun taivas on paksussa pilvessä, täytyy ratkaisua mielenkirkkauteen etsiä jostain muualta - arkipäivien lounastreffeistä pitkästä aikaa.

Pilvisinäkin päivinä elämässäni on monta aurinkoa, monta monituista ihanaa asiaa, jotka piristävät arjen tasaisuutta. Yksi auringoistani on ystävät, joista tuulisen päivän lounasseurakseni sain kaksi. Kaksi uskomattoman huumorintajun omaavaa naista, sellaista, joita tulee ikävä, jos aikaa näkemisestä kuluu liian monta viikkoa. Vaihtoehtoja kirkkauden etsimiseen on Tampereella monia, mutta näin harmaaseen päivään oikeita paikkoja oli vain yksi. Tämän kertaiset lounastreffit sovittiin Espanjan aurinkoon, avaraan ja valoisaan Tapas Bar Ineziin, jossa käynti oli meille kaikille ensimmäinen. Gastropubien ketjuun kuuluva Inez tunnetaan ystävysten kohtauspaikkana viinilasillisten, cocktailien, tapasten ja musiikin parissa iltaisin, mutta viime syksystä lähtien tuo isojen ikkunoiden baari on sopinut erinomaisesti myös lounasaikaan.

Espanjalaisen ja pohjoisafrikkalaisen maurikeittiön vivahteita yhdistelevästä lounassalaattipöydästä löytyy samoja elementtejä kuin Inezin iltojen tapaslistalta: Marinoituja oliiveita ja artisokkia, katkarapuja couscous-, quinoa- tai bulgurpedillä, hunajalla maustettuja porkkanoita, paahdettuja punajuuria, minttu- ja kardemummakastikkeita ja hummusta, pähkinöitä, ohutta pannulla lämmitettävää durumleipää ja reilusti mausteista tomaatti-paprikakeittoa. Mmmm! Ehdottomasti hauskin yllätys tässä makujen ilotulituksessa oli taateleiden ja pekonin yhdistelmä, kertakaikkinen namipala nautittuna rucolasalaatin kanssa. Toinen ystävättäristäni olisi jäänyt paljosta paitsi, jos pitkän harkinnan jälkeen ei olisi uskaltautunut maistamaan sitä. Ja minttukastiketta.

Makuja! Omaperäisyyttä! Erilaisuutta! Notkuvan salaatti-tapaspöydän yhdistelemismahdollisuudet ovat rajattomat. Salaatin voi lautasellensa koota kymmenillä eri tavoilla, erilaisia tahnoja voi sivellä ohutleipään ja täyttää leivän haluamillaan täytteillä tai syödä sellaisenaan salaatin ja keiton kaverina. Ja jos lihaa lautaselleen kaipaa, päivittäin vaihtuvan lihan saa tilattua 3 euron lisähintaan. Ihana paikka, ehdottomasti uusintakäynnin arvoinen! Puolituntiakin tuntui piristävältä tässä valokylvyssä näiden naisten seurassa, tunnista tai puolestatoista nyt puhumattakaan. 

Jälkiruokakahvin sijasta Inezissä maistuu myös minttutee. Ei kitkerä tai liian mausteinen, vaan sopivan raikas ja ihanan lämmittävä harmaaseen talvipäivään. Kun vielä pitkään olen ilman kahvia, tällaiset teenautinnot pisteenä iin päälle tulevat tarpeeseen.