Pienistä paloista kasvaa iso riemu

Mitä yhteistä on 1980-luvun ja 2010-luvun lapsilla, ja monen muun luvun lapsilla ennen sitä ja sen jälkeen? Teknologia muuttuu, tulevaisuus vaihtuu nykyisyydeksi. Tänä päivänä voi valita mitä ohjelmia tv:stä katsoo mihinkin aikaan ja kuinka monta jaksoa lempiohjelmaansa haluaa katsoa peräkkäin - enää ei tarvitse odottaa niin kuin 80-luvulla. Puhelimet ja tietokoneet kulkevat mukanamme taskuissa, Barbien ulkonäkö on vaihtunut paremmin oikeanlaista naiskuvaa vastaavaksi, värikynät, vesivärit ja paperi ovat käyneet vanhanaikaisiksi. Moni asia on muuttunut, mutta se, mikä on ja pysyy, on Lego.

Perheessämme on valtavia määriä Legoja, vanhimmat niistä täyttävät kohta 40 vuotta. Ne periytyivät ensin isommilta sisaruksilta pienemmille, nyt samat palikat kiertävät sisarusten lapsilla toisessa polvessa. Vaikka aika kuluu, muovisten palikoiden suosio ei osoita himmenemisen merkkejä. Värikkäiden palikoiden yhdistäminen mitä mielikuvituksellisemmiksi rakennelmiksi saa lapsen luomaan uutta, ohjeilla tai ilman, ja keskittymään tuntikausiksi rakennustyönsä äärelle. Pikkumiehen huoneen hyllyt notkuvat erilaisia Lego-rakennelmia, niistä suuri osa on käytössä päivittäin. Sairaalassa hoidetaan piiritystilanteessa loukkaantuneita poliiseja, tarkkasilmäinen huomaa, että rosvot ovat valloittaneet paloaseman ja pitävät sitä päämajanaan. Kaivoksessa on herkkuleipomo ja merimaailman sukeltajat vakoilevat viereisellä vuorella koulussa käyviä ninjoja.

Palikoiden nimi, Lego, tulee tanskankielisistä sanoista "Leg godt" eli leiki hyvin. Nimi on tässä tapauksessa enne, ainakin meidän perheessä se todella tuntuu pitävän paikkansa. Lego-yritys on perustettu vuonna 1932, tuolloin tanskalaisen puusepän poika alkoi valmistaa muovista palikoita, joiden yhdistelymahdollisuudet toisiinsa ovat rajattomat. Nykyisten Lego-palikoiden putkimainen kiinnitysmekanismi patentoitiin vuonna 1958, niitä valmistavat vain tietyt tehtaat maailmassa, lisenssiä millimetrin tarkkojen Lego-palikoiden valmistamiseen ei ole myyty eteenpäin. Vaikka Lego on maailman kolmanneksi suurin lelubrändi, on se yksityinen yritys. Tanskalaisyhtiön omistaa edelleen puuseppä Kirk Kristiansenin perhe yhdessä perustamansa Lego Foundation -säätiön kanssa. Hienointa Legoissa on se, että nykypäivän Legot käyvät saumattomasti yhteen 40 vuotta vanhojen Legojen kanssa.

Mutta miten tämä kaikki liittyy kotikaupunkiini? No. Kotikaupunkini lelukaupat kolunneena olen harmistunut siihen kaupalliseen tosiasiaan, että Legoja voi ostaa vain valmiina paketteina, setteinä, joiden sisältö on valmiiksi määritelty. Voi miten mieletön idea olisikaan Makuunin tyylinen Legojen karkkikauppa, jossa lusikalla laitettaisiin pussiin niitä palikoita, joita kulloinkin haluttaisi ostaa! Vaikka nykypäivän telkkarista voi valita haluamansa ohjelmat itselle sopivimpaan aikaan, sellaista Lego-kauppaa ei vielä kuitenkaan ole olemassa. Paitsi netissä.

Englanninkielisiltä, Lego-palikoita yksittäin myyviltä Bricklink-sivuilta löytyy kaikkien maailman maiden joukosta Suomi ja sieltä Lapasen Palikka, Lapasen Palikan fyysinen sijainti on Nokialla Tampereen naapurissa. Lapasen nettisivuilla on tällä hetkellä myynnissä 472 387 palikkaa, eri kategorioista voi etsiä tarvitsemansa ukot, valot, aidat, leivät, lippalakit, neliöt ja suorakaiteen muotoiset osat, ja ostaa Legoja palikka kerrallaan, jos tarve niin vaatii. Ja usein tarve vaatii, kun vanhasta Lego-rakennelmasta puuttuu juuri tietyn värinen osa tai kaksi. Vuosi-pari sitten bongasin kauppoista Lego Architecture -sarjan ja aloin haaveilla rakentavani Legoista tamperelaisia maamerkkejä. Näsineulan, Finlaysonin kirkon, teatteritalon... Lapasen palikka on oivallinen ostospaikka paitsi valmiiden juttujen puuttuville palasille, myös hankintapaikaksi erikoisempiin rakennusprojekteihin, Näsinneulan osia tuskin muualta voisi ostaakaan. Ja joskus lapsi tarvii leikkeihinsä vain tietyn Lego-hahmon, ei koko kymmenien eurojen arvoista pakettia, tuo tarvittava hahmokin on mahdollista ostaa yksittäin. Ne hahmot, joita ei Lego ole vielä valmistanut, pitää kuitenkin rakentaa itse. Pikkumiehen Angry Birdsit herättävät aikuisissa ihastusta, Rovio, olisiko tässä ollut yksi markkinarako lisää?

Pienen miehen syntymäpäiviä juhlittiin tällä viikolla. Lasten syntymäpäivillä pitää olla ohjelmaa, juhliin osallistujien täytyy saada juhlista mukaan kotiinviemisiä. Hyvin usein ratkaisu on perinteinen onginta-leikki, jossa onkeen tarttuvat tarrat, karkit tai tytöillä hiuskoristeet. Koska pikkumies rakastaa Legoja ja hänen ystävänsä ovat samaa maata, sain Lapasen Palikan sivuilla vieraillessani idean: Vaikka Lapaselle ei Legoja ymmärrettävistä syistä pääse paikanpäälle katsomaan, on sivuilla tuotteista hyvät kuvat ja sivut varastosaldoineen ovat ajantasaiset. Kun samanlaisia vajaan kahden euron arvoisia Lego-ukkoja löytyi 8 kappaletta ja alle 40 sentillä sai pojille ostettua myös minisarjakuvalehdet, oli aarteenetsinnän aarreongelma ratkaistu. Kaikille omat kartat ja ei kun vuoron perään täydellisen aarteen jahtiin! Loppuilta kuluikin uusien ukkojen kanssa yhdessä leikkiessä.

Miten mahtava löytö Lapasen Palikka onkaan ollut, kiitos pariskunnalle mukavasta palvelusta ja nopeista toimituksista. Pikkumiehen hyllyt alkavat olla Legoista jo täysiä, mutta vielä joku päivä minä suunnittelen oman Näsinneulani ja tilaan Lapaselta osat siihen.