perjantai 15. elokuuta 2014

Salaruokala keskellä keskustaa

Herra K poimi minut aiemmin tällä viikolla kyytiin Ratinan stadionin parkkipaikalta. Parkkipaikan viereisen, päältä päin jo pahoin ränsistyneen entisen Autotuonti Oy:n talon kulmaan oli ilmestynyt viehättävän näköinen pieni ovi kyltteineen, kukkaripustuksineen ja valoineen, oven ympärillä leijui herkullinen ruoan tuoksu. Tätä mystistä paikkaa piti päästä tutkimaan tarkemmin. Salamyhkäinen ruokapaikka paljastui Tom&Crill Catering -nimiseksi lounasravintolaksi. Mutta miksi ihmeessä sen nimessä Crill kirjoitetaan C:llä?



Vuoltsun kortteliksi kutsuttuun Koskikeskuksen viereiseen funkkisalueeseen kuuluva Autotuonnin talo on ränsistyneenäkin karulla tavalla kaunis. Alunperin se rakennettiin vuonna 1938 yksikerroksiseksi, mutta korotettiin nykyiseen korkeuteensa vuonna 1961. Tom&Crillin tarjoilija kertoo ravintolan haluavan noudattaa talon tyyliä, siksi pienen ravintolan sisustus on särmikäs, sympaattinen sekoitus uutta ja vanhaa, kuormalavoja, vanerilevyjä, koristeellisia tapetteja ja messinkilamppuja. Haluaisin kovasti jutella  jännittävän paikan ideasta ja ajatuksista vain lounasaikaan auki olevan ravintolan taustalla enemmänkin, mutta sekä Tomilla keittiössä että rouvilla ravintolan puolella on kiire, jono kasvaa hetkessä ovesta ulos saakka. Ja hyvä niin, muutkin asiakkaat ovat siis löytäneet pienen ja varsin erikoisella paikalla sijaisevan ravintolan.

Kysymykseeni miksi ravintolan nimessä Crill kirjoitetaan C:llä, ravintoloitsija hymyilee leveästi: "Ihan juuri siksi". Jos ehtisin kysyä kiireiseltä mieheltä myös ravintolan poikkeavasta sijannista, saattaisi vastaus hyvinkin olla tuo sama hymy. Useita vuosia Hotelli Ramadan ja Hotelli Ilveksen keittiöpäällikkönä toimineella catering-yrittäjällä on homma hallussa. Mutta kolmen ruokalajin lounas hintaan 8,80€? Odotukset ovat kovat. Mitähän sillä rahalla oikein saa?
 

 

Päädymme lounasseurueinemme pienen ravintolan alakertaan, jossa on muutama vähän isompi pöytä valittavana. Iloisen lomaltapaluupuheensorinan keskellä yritän löytää hetken ympäristöni tunnustelemiselle, mutta tila on monella tapaa niin monitasoinen, että kokonaisuuden hahmottaminen on hankalaa. Keskityn siksi siis ruokaan. Salaattipöytä on raikas ja vihreä, krutongit on tehty saaristolaisleivästä ja salaatin tai keiton päälle lisättävät siemenet on paahdettu ja maustettu. Eriparisissa astioissa esillä olevat kolme kastikevaihtoehtoa salaatille paljastavat mitä tuleman pitää: ei mitään hajutonta ja mautonta massamössöä vaan reilua, rouheaa ja rakkaudella tehtyä ruokaa.


 

Ja sitä se ruoka todella on. Lämmintä suklaakiisseliä, pienellä jälkipotkulla terästettyä pehmeää parsakaalikeittoa, täyteläistä lohi-rapupastaa ja kolmen lihan bbq-lautanen. Vahva, tumma savuaromi leijailee sieraimiin joka suunnasta. Mmm...

Jälkiruoka tuli mainittua ensin, se kuvastaa hyvin sitä tunnetta, joka lounaasta päällimmäiseksi jäi. Kokonaisvaltainen hyvä olo, kuperkeikkaa heittelevä ihana makujen sekamelska, tunne siitä, että päivän pienestä pysähdyshetkestä nautti vaikkei ensimmäisellä käyntikerralla kaikesta vielä aivan saanutkaan kiinni. Ehkä se johtui ravintolan erikoisesta sijainnista, töistä kun ei ikinä ole tullut lähdettyä siihen suuntaan lounaalle, siinä suunnassa ei aiemmin ole ollut mitään lähtemistä. Ehkä se johtui graffiteista, kuormalavoista, katossa roikkuvista sähköjohdoista ja hämärästä satamamaisesta alakerrasta. Ehkä valtavista annoksista ja tuosta tummasta ja savuisesta ruoasta, jonka hinta ei vastannut sen laatua - sillä tavavalla oikein päin ei siis vastannut. Todella paljon huonommista lounaista on tullut elämän aikana maksettua paljon-paljon enemmän. Ravintolan päivittäin vaihtuvan lounaslistan voi käydä etukäteen kurkkaamasta paikan Facebook-sivuilta. Tänne on ehdottomasti tultava uudelleen.




Vuoltsun korttelin ja Autotuonnin talon historiaa googlaillessani törmään uutiseen: Ratinan suvannon alueelle aloitetaan kauppakeskuksen rakentaminen niin, että se valmistuisi vuonna 2017. Ilmeisesti kuitenkin nämä 1930-luvulla rakennetut kellertävän harmaat rakennukset Linja-autoaseman ja Koskikeskuksen välissä on kaikeksi onneksi säilytettävä mallina oman aikansa matalasta kaupunkirakentamisesta. Mikähän on Tom&Crillin tulevaisuus tuon kauppakeskussuunnitelman kanssa? Onko osa ravintolan rouheudesta vain väliaikaisuutta paikan poistuessa uutuuttaan kiiltävän ostosparatiisin tieltä? Toivottavasti ei, sillä minä ihastuin tähän ei-tärkeilevään paikkaan.

2 kommenttia:

  1. Jos olen oikein käsittänyt, talot (ulkopinnat?) on suojeltu joten niitä ei saa purkaa vaan ne täytyy liittää osaksi uutta kauppakeskusta. Ainakin Vuoltsun osalta tilanne on tämä, Autotuonnista en ole varma.

    Juuri tältä mahdollisuudelta odotan paljon älyä käyttää kerrankin näiden talojen ainutkertaisuutta Tampereella hyödyksi tulevan kauppakeskittymän yhteydessä. Hienot funkkistalot tarjoaisivat paljon potentiaalia esimerkiksi erilaisten teollisten baarien, ravintoloiden ja diner-tyyppisten paikkojen aihioksi.

    Voin olla myös väärässä :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä Eeva-Maria, pidän tavastasi kirjoittaa eri paikoista. On mukavaa kun et minä-minä-minäile ja arvostele nirppanokkaisesti, vaan kerrot paikkojen tarinaa ja annat lukijan nauttia niistä.

    VastaaPoista