maanantai 4. elokuuta 2014

Kauniin kesäpäivän ilta

Heinäkuu kyllä helli lomalaisia oikein kunnolla aurinkoisilla keleillään! Vaikka alkukesä olikin säiden puolesta kolea ja kylmä, muutti heinäkuu koko kesän lämpimäksi ja ihanaksi, lapsuuden kesäksi. Iloiseksi ja valoisaksi, sellaiseksi, kun sisällä ei oltu oikeastaan ollenkaan. Kaikki päivät vietettiin ulkona grillaten, lukien, uiden, leikkien ja pelaten - lapsuudessa tosin toisessa tärkeysjärjestyksessä. Aurinkokesät tuntuivat jo jossain vaiheessa jääneen enää muistoihin viime vuosina vallinneiden sateisten ja harmaiden kesäpäivien takia, mutta niinpä vain sellainen kesä saatiin kuitenkin takaisin tänä vuonna. Ihan mahtavaa!


Kauniina kesäpäivinä ei mökötetä sisällä katsomassa elokuvia, mutta mitä tapahtuu, kun ilta kauniina kesäpäivänä laskeutuu? Silloinkaan ei ole pakko vielä mennä sisälle. Muistan, miten mökillä telmittiin pihalla saunan jälkeenkin vielä, istuttiin terassilla hyttyssavun ääressä ja pelattiin korttia jos ei muuta, ei lopetettu ennen kuin äiti huusi iltapalalle ja nukkumaan. Aikuisenakin kauniin kesäpäivän ilta helposti jatkuu ulkosalla kun ravintolat, baarit ja erilaiset musiikki- ja kulttuuritapahtumat laajenevat taivasalle eikä kukaan komenna nukkumaan.


Kehräsaaren sisäpihalla, kosken rannassa ja Laukontorilla on monta terassia, jotka tarjoavat ruoka- ja juomanautintoja kauniisiin kesäiltoihin. Vanhan tehdasalueen läpi illalla kävellessä mieleeni tulvivat eteläeurooppalaiset illat vuosituhannen alusta, kaskaiden säksätys ja silloisen kotikaupunkini pienten ravintoloiden tuoksut  auringon paahtamilla pikkukaduilla. Hymyilen ajatukselleni siitä, että kun vanhat suomalaiset rakennukset yhdistää Hookin amerikkalaisiin siipiin ja ristikkoperunoihin, Gringos Locosin texmex-ruokaan ja Stefan's Steakhousen ranskalaiskeittiön kala- ja pihviannoksiin täyteläisine kastikkeineen, saa aikaiseksi tuoksumaailman kreikkalaisesta pikkukaupungista. Miten se on mahdollista, sitä minä en vaan tiedä.

Ihminen kantaa muistoissa mukanaan hassuja asioita ja juuri tuoksut tuovat useimmin mieleen tapahtumia menneisyydestä, rakkaita paikkoja ja ihmisiä joita ei olisi vuosikausiin muistanut ilman pientä tuulahdusta jostain. Jotkut paikat tuoksuvat vuosienkin jälkeen aina vaan samalta, jotkut paikat taas kaikkialla samalta, samalla tavalla erityiseltä. Elokuvateatteri on yksi sellaisista kaikkialla samalta tuoksuvista paikoista. 

 

 
 
 
Kehräsaari kaikkine ravintoloineen ja putikkeineen kätkee sisäänsä myös pienen elokuvateatterin ja sitä kautta palan tamperelaista kulttuurihistoriaa. 1970- ja 80-luvulla kulta-aikaansa elivät erilaiset elokuvakerhot, joissa elokuvista pitäville jäsenille järjestettiin ryhmänäytöksiä ja esitetyistä elokuvista vaihdettiin ajatuksia näytösten jälkeen. Tampere useine kerhoineen ja tuhansine jäsenineen oli Suomen elokuvakerhojen pääkaupunki. Vuonna 1982 neljä suurinta tamperelaista elokuvakerhoa yhdistyivät Pirkanmaan elokuvakeskus ry:ksi, jonka omistama Arthouse Cinema Niagara Kehräsaaressa sijaitsee.

Vuonna 1992 talkoovoimin rakennettu Niagara on yhden salin teatteri, jonka ohjelmistossa yleisölle tarjotaan elokuvia eurooppalaisesta ja pohjoismaisestakin tuotannosta. Teatteri esittää vuosittain yli 200 eri elokuvaa viikoittain vaihtuvan ohjelman mukaisesti. Niagaran leffajulisteista olen bongannut ne elokuvat, jotka ovat katsomisen jälkeen jääneet sellaisiksi, jotka muistaa pitkään. Ja mikä parasta, Niagaran salissa tuoksuu elokuvateatteri. Rauha, hiljaisuus ja pehmeän upottavat plyysituolit ottavat katsojan syleilyynsä ja pitävät otteessaan puolitoistatuntisen helposti ilman valtavien yleisömäärien, karkkikatujen, limsa-automaattien ja popcornkaappien luomaa markkinatunnelmaa.


Meteorologit lupaavat elokuun alkuun superhelteiltä ja trooppisia öitä. Kun kaunis, paahteinen päivä hämärtyy iltaan ja päivän hälinä taipuu illan hälinäksi, on ihana hiljentyä hetkiseksi ja istahtaa elokuvateatterin viileään saliin. Niagara ja Falls... Nyt ymmärrän Stefan's Steakhousen paikalla elokuvateatterin naapurissa sijainneen kulttuurikapakan nimen paljon paljon paremmin.

Ps. Jos haaveena on joskus käydä päivänäytöksessä tai elokuvissa muuten vaan ihan yksin, on Niagara siihen se paras paikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti