Lounasta ja leivoskahveja kahvilasateen jälkeen

Viime vuosi toi Tampereelle yllätyksellisen kahvilasateen. Se on sellainen sade, joka kaupungin yli pyyhkäistessään nostattaa uusia mukavia kahvipaikkoja tutuille kulmille yhdessä yössä hirmuisen paljon. Kahvilasade ei tule usein, mutta silloin kun se tulee, ei sitä voi olla huomaamatta. Vaikka lähes viikoittain vierailen jossain uudessa paikassa, riittää niitä aina vaan lisää vierailtavaksi. Minkä tahansa kadunkulmasta käännyn, on edessäni uusi pieni kahvila tai ravintola enkä malta odottaa, että keksin hyvän syyn päästä kokeilemaan miltä tuntuu olla sen asiakas.

Yksi uusista paikoista (joka ei siis enää oikeasti ole uusi, mutta on uusi vielä minulle) on Hämeenkadulle Koskipuiston kulmaan Ruuskasen taloon tupsahtanut Kulmakonditoria. Ulkoa ja sisältäkinpäin se on hyvin helsinkiläisen oloinen ja helsinkiläinen se oikeastaan onkin, ketjun paikkoja on pk-seudun ulkopuolella vain Tampereella. Kulmakonditoria on kahvilalta näyttävä ja tuntuva kevyensarjan ruokaravintola, sellaisissa olen pääkaupungissa vieraillut useammassakin. Ei pelkkä leivostiski tai lounaspaikka eikä missään nimessä kalsea pikaruokala - Kulmakonditoria on avoinna aamuyhdeksästä iltakymmeneen ja varustettu A-oikeuksilla.

Ohikävellessäni olen katsellut kahvilan tummahkoista ikkunasta sisään ja yrittänyt mielessäni määritellä sitä. Työkavereiltani olen kuullut sen tarjoavan salaatteja, sen nimi viittaa leipomuksiin, mutta uskaltautuessani vihdoin lapsuudenystäväni kanssa kokemaan Kulmakonditorian ihan itse, oli ruokalistan laajuus minulle yllätys. Pullia, kakkuja ja piiraita aivan kuten kunnon konditorian kuuluukin tarjota. Täytettyjä leipiä ja salaatteja niin kuin olin töissä kuullut puhuttavan, mutta lisäksi myös quesadilloja, tortilloja, toasteja, uuniperunoita, pastoja, wokkeja ja hampurilaisaterioita. Ihmeellistä ja hämmentävää, positiivisella tavalla kuitenkin.

           

    

Pelkkiä salaatteja tarjoavia paikkoja on paljon, mutta tällaisia kevyemmän sarjan ruokaravintoloiksi kutsumiani paikkoja vähemmän - varsinkaan näin viehättäviä sellaisia. Samalla tavalla kuin tykästyin Foodstationin monipuoliseen tarjontaan mahdollista monenkirjavaa lounasseuruetta ajatellen, samalla tapaa tykkään Kulmakonditorian Kitchen & Bakery -menusta. Siinä on tarjolla jokaiselle jotakin.

Jokaiselle jotakin... Katselen ympärilleni kahvilassa. Pari leivoskahvilla istuvaa rouvaa, vanhempi herrasmies viskilasillisen ja sanomalehden kanssa, take away -salaatin hakijoita, muutamia lounasruokailijoita ja kaksi kuohuviinilasejaan kilistävää nuorta naista. Iltaisin kahvilan ohi kulkiessani olen nähnyt asiakkaita lähes joka pöydässä, moni muukin siis tykkää uudesta tulokkaasta, ymmärrän sen enemmän kuin hyvin. Se, joka ei halua lautaselleen hampurilaista, älköön sellaista listasta itselleen valitko, ja sen, joka ei voi ymmärtää wokkia leipäruukussa, ei sellaista kannata kokeilla. Lounaaksi nauttimamme vuohenjuustosalaatti ja lämmin chili-salamileipä salaattipedillä toimivat omissa sarjoissaan erinomaisesti.

Ja sitten jälkiruoka. Mmm! Kahvin kanssa pitää tarjolla olla tavaraa, valinnan varaa, sen seitsemää sorttia ainakin. Tarjottavistaan talo tunnetaan, sen opin jo pienenä tyttönä mummini luona kun kahvipöydässä oli hopeat, ja tarjoiluvadit pursusivat vaihtoehtoja vaniljaviinereistä sacherkakkuun ja vohvelikekseistä kanapee-leipiin. Hieno nainen osaa kyllä pitäytyä kohtuudessa, puolittaa annoksia ja tehdä valintoja, kahvilan tehtävä on tarjota unelmia. Ja ne unelmat ovat kaikille erit. Ystävälleni tuo unelma oli tänään konditorian pikku pahe, minulle jättimäinen korvapuusti, niin valtava, että sen syömiseen tarvittiin loppujen lopuksi meidät molemmat ja vähän jäi silti vielä ylikin. Pulla löi ehkä laudalta yhteisen entisen suosikkimme, oululaisen Cafe Bisketin puustin. Voita ja sokeria ei tuon pullan leipomisessa oltu säästelty ja sepä siitä taisikin niin erityisen hyvän juuri tehdä. Korvapuustista ja kaikista muistakin kahvilan tarjoiluista olisi Kulmakonditorian sijaintipaikan, Ruuskasen taloksi nimetyn uusrenessanssipalatsin 1890-luvulla sekatavarakaupalleen rakennuttanut kauppias Kaarlo Ruuskanenkin ollut ylpeä.