Keskipäivämatka Pohjois-Italiaan

Pohjois-Italiassa lähellä Milanoa on useampi suuri järvi. Niistä kolmanneksi suurin heti Lago Maggioren ja Lago di Gardan jälkeen on järvi nimeltä Como, Lago di Como. Comoksi on nimetty Hämeenkadulla Seppälän yläkerrassa sijaitseva tyylikäs ja suoralinjainen italialaisravintolakin. Se on helppo valita matkakohteeksi silloin kun miettii millaisella ruoalla itseään tällaisena tuikitavallisena loman jälkeisenä tiistaina piristäisi. 

Italialaisravintoloita ajatellessa tulee ensimmäisenä mieleen pizza ja pasta, pieni paikka ja sen kodikkaat punaruudulliset pöytäliinat, seinien paksut valkoiset tiilirappaukset ja pinnaltaan mustunut jyhkeä kiviuuni, jonka hiillos tuoksuu ravintolasaliin saakka. Mustaa, punaista ja... vaaleaa puuta. Tilaa ja avaruutta. Paste e Risotti, Secondi Piatti, pääruoat siis erikseen. Como on italialainen, mutta kaikkea muuta kuin pieni ja kodikas - omalla hyvällä tavallaan kuitenkin. 

Como on chic, Como on trend ja Como on business, ehdottomasti tätä päivää. Ja Como on kaimajärvensä maaseutumaisuudesta huolimatta kaupunkilainen. Hyvin milanolainen, mikäli Milanosta tulee minunlaillani mieleen mustahiuksiset, aurinkolasipäiset älyluuriinsa puhuvat ihmiset, jotka kävelevät kiireisin askelin upeissa kengissään ja täydellisesti istuvissa housupuvuissaan vilkkaasti liikennöidyillä keväisillä kaduilla. Sellainen on Como ja sellaisena minä siitä pidän vaikka maalaisuus onkin muotia niin ruossa kuin romanttisessa sisustuksessakin. Ristorante Comon ikkunoista avautuu katunäkymä kotikaupunkimme pääkadulle, kadun elämää on hauska seurata ruokaa odotellessa.

 

Kaiken italialaisen ei siis tarvitse olla rappeutuneita raunioita ja taidehistoriaa, vaikka toisaalta - juuri niitä minä italialaisuudessa ruoan lisäksi kaikkein eniten rakastankin. Huolimatta alustuksessani mainitusta epäkodikkuudesta, tunnen itseni täydellisen tervetulleeksi istuutuessani Comon pöytään. Pöydässä odottaa valmiiksi katettuna niin aterimet, vesikannu kuin tuoksuva leipäkorikin, ripauksen ylellisyyttä makumatkaan tuo antipasti, alkupalat, joita ei monessakaan paikassa varsinkaan lounasaikaan saa. Iloinen tarjoilija on mustahiuksinen ja valkoisessa kauluspaidassaan aidosti italialainen, hän käyttää kaksikielisyyttään tuttavallisella tavalla hyväkseen ja minua hymyilyttää. Tervetulleeksi tuntee itsensä myös lounasseurani, trendikäs nuori neiti, joka nauttii täysillä orastavan aikuisuuden mukanaan tuomista vapauksista ja eduista, juuri sellaisista kuin lounastreffit ovat.

Comon nettisivuilta pääsee vilkaisemaan päivittäin vaihtuvan neljän vaihtoehdon lounaslistan etukäteen. Kaikki annokset maksavat 9,70€, mutta se ei tippaakaan helpota valitsemista. Kaikki annokset kuulostavat niin kertakaikkisen herkullisilta, että aivan niin kuin ei yksi päivä riitä oikeaan Italian matkaan, ei yksi lounas riitä italialaisesta ruoasta nauttimiseenkaan. Tänne on tultava siis uudestaan. Hei nuori neiti, milloin mentäisiin?

Jälkiruoka jäi lounaalla tällä kertaa syömättä, joten kastikehaasteeseeni liittyen kokeilin ensimmäistä kertaa makeaa kastiketta: Jäätelöä Gelato kinuskikastikkeella, olkaa hyvä! 

KINUSKIKASTIKE

2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa

- Mittaa sokeri kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes sokeri sulaa ja hieman ruskistuu.
- Kaada kerma sulan sokerin joukkoon ja pienennä lämpötilaa hieman. Anna kiehua tasaisesti kuplien 5–8 minuuttia.

Tarjoa kuuma kinuskikastike jäätelön tai jäisten marjojen kanssa. Kastike maistuu erinomaisesti myös jäähdytettynä ja vieläpä pari päivää jääkaapissakin suljetussa astiassa olleena. Käsittämättömän helppoa! Hyvästi kaupan lisäaineiset kinuskikastiketuubit, teitä ei tästä lähtien meillä enää nähdä. Meillä nautitaan aitoa tavaraa.

Ps. Jos haluat kinuskikuorrutteen kakulle, sama resepti käy siihenkin, kastike täytyy vaan keittää kokoon niin että se paksunee. Keittoaika tällöin on yli puolta pidempi, oikean paksuuden voi testata pudottamalla tipan kastiketta vesilasiin: jos kastike jää helmeksi, se on valmista, jos ei, pitää sitä keittää vielä lisää.