Kuuma koira ei ole sama kuin Hot dog

Minulla on salainen pahe. Tai ei se pahe ole, pahe on väärä sana. Ennemminkin se on tarve saada jotain hyvää, ja tällöin se on kai enemmän hyve kuin pahe. Toistaiseksi olen pääasiassa toteuttanut tuota hyvän kaipuutani Oulussa käydessäni. Aina silloin tällöin siellä ollessani livahdan salaa tekemään pienen iltalenkin lapsuudenkotini läheiselle kaupunginosagrillille ja nautin hyvällä omatunnolla sen saman jättimäisen nakkisämpylän, jonka ollen nauttinut siellä jo... 18 vuotta. Samanlaista täydellisesti omaan makuun menevää vanhanajan grillikioskia on yllättävän vaikea löytää "uudesta" kotikaupungistani. Tampereella ainoastaan Vaakon Nakki on pystynyt samaan kuin Lehtokipsa Oulussa. En kaipaa roskaruokaa usein, mutta silloin kun kaipaan, on sen oltava perinteistä rapeaa grilliruokaa, ei pizzaa, ei kebabia, ei ranskalaisia eikä pehmeää sämpylähöttöä ketjupaikkojen pahvipakkauksissa.

Oululaisella lempigrillilläni syön aina hot dogin, joka sielläpäin saatetaan kirjoittaa listaan joskus myös ihan kotimaisella kielellä. Tampereella asuessani kuulin huhun että vaikka pöljempi niin luulisi, ei englanninkielinen Hot dog ja sen suomenkielinen käännös Kuuma koira ole täkäläisissä grilliruokalistoissa kuitenkaan sama asia. Ei ollenkaan sama. Herra K vahvisti kuulemani huhun oikeaksi jo aikaa sitten, mutta vasta 10 vuotta Tampereella asuneena uskaltauduin olemaan niin nokialainen, että testasin lähigrillillä tuon paikallisen erikoisherkun, kansallisruoan, josta koko kulmakunta tuntuu olevan ylpeä. Niin ylpeä, että sille on järjestetty oma päiväkin maaliskuun lopussa. Järjestyksessään jo kuudes Kansainvälinen Kuumakoira Päivä vietetään Nokialla perjantaina 28.3.2014, silloin viimeistään kaikkien muidenkin pitää matkustaa Nokian grilleille kokeilemaan Kuumaa koiraa.

Kuuma koira todellakin on aivan jotain muuta kuin sämpylää ja nakkia. Se on jättimäinen lämmitetty sokerimunkki, jonka välissä on pitkä ja paksu Lihajalosteen makkara kurkkusalaatin, raa'an sipulin, ketsupin ja sinapin höystämänä. Tarina kertoo, että legendaarisen nokialaisgrillin pitäjä Theodor Leppänen (Teutori) oli Kullaanvuoren hiihtokisoissa kauan kauan sitten myynyt tätä herkkua ensimmäisen kerran. Joko siksi, että hänen kisoja varten tilaamiensa sämpylöiden tilalta leipomo olikin toimittanut hänelle laatikkokaupalla omenahillomunkkeja, tai sitten siksi, että munkkeja ja makkaraa oli jäänyt jäljelle sämpylöiden jo loputtua. Bisnessmiehenä Teutori oli yhdistänyt nämä kaksi artikkelia ja myynyt ne pois kuumina koirina. Tapahtuipa tuotteen synty historian alkuhämärissä kummin vain, oli ratkaisu kerrassaan nerokas niin grillin pitäjän kuin nokialaisen pikaruokakulttuurinkin kannalta. 

Siitä, mikä nykyisin on se oikea paikka ostaa aitoa kuumaa koiraa, on monta mielipidettä. Vanhan Teutorin paikalla aseman vieressä nykyisin oleva Teuto-grilli on yksi vaihtoehto, toinen on Torigrilli keskellä Nokiaa. Kolmas on Citymarketilla vaunuaan pitävä Ilkan Eväs ja neljäs sitten Kennonnokan parkkiksella sijaitseva Nokian Autogrilli. Me Herra K:n kanssa suuntasimme Autogrillille, sen iloista asiakaspalvelua ja laadukkaita tuotteita on kuultu ylistettävän monta kertaa, eikä suotta.
 
Reipas ja iloinen omistaja hymyilee luukusta, ottaa tilauksen vastaan ja juttelee kanssamme pitkät pätkät paitsi omasta historiastaan ja suunnitelmistaan grillin tulevaisuuden suhteen, myös suomalaisesta ja turkkilaisesta ruokakulttuurista ja kuumasta koirasta. Iboksi esittäytynyt herra tuntee ykköstuotteensa, tietää kuinka se ennen on tehty ja kuinka se tulee tehdä nyt. Omenahillomunkkeja ei voi enää käyttää, munkkia lämmitettäessä hillo kuumenee liikaa ja polttaa kiireisen herkuttelijan suun. Sokerimunkki on nykyisin turvallisempi vaihtoehto. Jätimäinen munkki ja jättimäinen makkara. En vieläkään ole uskoa tätä todeksi.

Minulle on yllätys kuinka paljon kuumia koiria Nokialla syödään. Autogrillin omistaja kertoo, että hampurilaisia ja koiria menee oikeastaan fifty-fifty. Puolet grillin asiakkaista hakee siis kuuman koiran lounaaksi, päiväruoaksi tai iltapalaksi, kellonaika ei ratkaise kuumien koirien haluttavuutta. Hymyilen, Kennonnokan parkkipaikasta ohi ajaessani olen pannut merkille, että grillillä on aina asiakkaita, keskellä kirkasta päivääkin, lounastunnilla. Ja miksi ei olisi, onhan kyse perinneruoasta, tamperelaisen mustanmakkaran veroisesta omintakeisesta gastronomisesta nautinnosta. Pitäisiköhän minun nokialaisuuteni kunniaksi seuraavalla Oulun reissullani uskaltaa kokeilla Oulun oma erikoisuus, kärkkäri - öljyssä hitaasti ja pitkään käristetty täyslihamakkara. Ei sitäkään kaikki voi ymmärtää.
 

Vihreällä lautasella kuvattu puolikas koira oli tarpeeksi naiselliseen iltapalaani, enempää ei olisi mahtunut, niin valtava tuo 4,50 euron annos oli. Ja maistuva. Ensiajatuksella ei uskoisi miten pyhä makean, suolaisen ja happaman liitto toimii tässäkin tuotteessa täydellisesti. Minä en uskonut sitä vielä toisellakaan ajatuksella, mutta näin sitä vain on jälleen kerran myönnettävä olleensa väärässä ja katseltava miten Herra K hymyilee vielä vähän leveämmin paikallisuuden voiton kunniaksi. Mikäs se tilanne onkaan? Paikallisuus johtaa turistia ehkä jo 97-0...

Testin vuoksi jaoimme Herra K:n kanssa tarvallisen hampurilaisenkin ja kuten kuvasta näkyy, se todella oli sitä, mitä oikea grilliruoka parhaimmillaan on. Erityisen herkullinen pihvi, grillin pitäjän omatekoinen sinappi, raikas salaatti ja kotiinkuljetuspaketista huolimatta esteettinen ulkonäkökin vielä. Kiitos Nokian Autogrilli, nyt tiedän mistä haen grilliruokani kun minulla seuraavan kerran puolen vuoden kuluttua tekee sitä mieli. Saattaapa olla, että valittu annos on kuuma koira toisellakin kertaa...