Hugo Simbergin taivaallinen taidenäyttely
Kuten aiemmin Härmälän lentokentästä kertovan jutun yhteydessä kirjoitin, hyvin usein elämässä
käy niin, että yksi asia johtaa toiseen ja se toinen sitten kolmanteen.
Tällä kertaa tämä on se kolmas juttu, joka sattuman varaisesti sai alkunsa
Palanderin talon ateljee-vierailusta helmikuussa kun Herra K:n kanssa
pääsimme kurkistamaan yhtä uutta osaa oman tamperelaisuutemme
historiatietämyksessä.
Kolme vuotta sitten asuin vanhassa talossa Tampereen tuomiokirkon naapurina Juhannuskylässä ja katselin päivittäin Johanneksen kirkoksi nimettyä tuomiokirkkoa kirkkopuiston läpi töihin kävellessäni. Tuo naapuruus ei kuitenkaan vielä riittänyt viemään minua kirkkoon sisälle. Kotipesänäni olleen vanhan puutalon kivijalka ja omalle ovelleni johtavat paksut kiviset portaat olivat peräisin uuskaupunkilaiselta louhokselta tuomiokirkon rakennustyömaalle tuodusta graniitista, mutta sekään tieto ei saanut minua edes kurkistamaan samasta kivestä rakennettuun kirkkoon sisään. Minä vain hymyilin Lars Sonckin suunnittelemille harmaille seinille ohikulkeissani, niille samoille, jotka koulussa Oulussa olin aikanani kuvaamataidon tunnilla piirtänyt niiden jyhkeän kansallisromanttisen kauneuden takia.
Viime syksynä me kävimme Herra K:n kanssa Ateneumissa Kansallisgalleriassa ihastelemassa merkittävien suomalaisten taiteilijoiden tunnettuja teoksia. Noiden taulujen joukossa oli myös Hugo Simbergin öljyväreillä maalaama "Haavoittunut Enkeli", joka oli aikanaan taiteilijan itsensä lempiteos. Vaikka Herra K asiasta mainitsikin, vielä silloinkaan eivät mitkään kellot soittaneet minulle Tampereen tuomiokirkossa vierailemisen puolesta. Vasta Paladerin talon ateljeessa oikeasti ymmärsin, että Haavoittuneen Enkelin maalaaja on tosiaan maalannut kokonaisen kirkollisen taidetta aivan silmiemme alle Tampereen Juhannuskylään. Herra K:ta hymyilytti taas.
Tavallisen arkipäivän aurinkoisena aamuna kirkossa on hiljaista. Kirkko on avoinna joka päivä, talviaikaan klo 11-15, vaikkei siellä mitään erityistä tapahtumaa olisikaan. Tänä aamuna kun minä päätin mennä "taidenäyttelyyn", ei paikalla ole ketään muita vieraita. Vain urkurit, joiden kepeähköjen ja kujeellisten harjoitusten tahdissa astelen kirkon keskikäytävän punaista mattoa pitkin alttaria kohden katsellen silmät suurina ympärilleni. Tuomiokirkko on mykistävä paikka, Simbergin maalausten takia maailman kuulu. Niin kuuluisa, että me paikkakuntalaiset itse emme osaa edes ajatella sitä.
Vielä tuon ateljeesta tutun freskonkin näyttävyyttä suurempi ihastuksen aihe ja yllätys minulle on lehterin päätyseinään maalattu "Haavoittunut enkeli". Taitelijan omasta suosikkiteoksestaan maalaama freskoversio on alkuperäisen öljyvärimaalauksen tamperelainen sisko. Enkeliä kantavien poikien taustalle järven toiselle puolelle Simberg on maalannut savupiiput kertomaan katsojalle tapahtuman sijoittumisesta juuri Tampereelle. Kekseliästä, todella kekseliästä, jopa leikkisää ja siksi mykistävää. Missähän muualla näitä sisarteoksia on olemassa, onko niihinkin maalattu sijaintipaikalleen ominaisia elementtejä?
Kirkon toisella puolelle lehterin alle kirkkosalin etureunaan maalattu "Kuoleman puutarha" jää minun silmissäni näiden kahden muun teoksen varjoon, vaikka erityisesti juuri se herätti aikanaan paljon närkästynyttä keskustelua taiteilijan kuvattua kuoleman hyväksi ja helläksi puutarhansa hoitajaksi. Ja kattokupolin käärme paratiisin omena suussaan, synnin vertauskuva, varjoon jää sekin. Simbergin Haavoittunut Enkeli tamperelaisversiona... Sitä ei voita mikään. Pelkästään sen olemassa olon takia kannattaa maksaa kirkollisveroa.
Kolme vuotta sitten asuin vanhassa talossa Tampereen tuomiokirkon naapurina Juhannuskylässä ja katselin päivittäin Johanneksen kirkoksi nimettyä tuomiokirkkoa kirkkopuiston läpi töihin kävellessäni. Tuo naapuruus ei kuitenkaan vielä riittänyt viemään minua kirkkoon sisälle. Kotipesänäni olleen vanhan puutalon kivijalka ja omalle ovelleni johtavat paksut kiviset portaat olivat peräisin uuskaupunkilaiselta louhokselta tuomiokirkon rakennustyömaalle tuodusta graniitista, mutta sekään tieto ei saanut minua edes kurkistamaan samasta kivestä rakennettuun kirkkoon sisään. Minä vain hymyilin Lars Sonckin suunnittelemille harmaille seinille ohikulkeissani, niille samoille, jotka koulussa Oulussa olin aikanani kuvaamataidon tunnilla piirtänyt niiden jyhkeän kansallisromanttisen kauneuden takia.
Viime syksynä me kävimme Herra K:n kanssa Ateneumissa Kansallisgalleriassa ihastelemassa merkittävien suomalaisten taiteilijoiden tunnettuja teoksia. Noiden taulujen joukossa oli myös Hugo Simbergin öljyväreillä maalaama "Haavoittunut Enkeli", joka oli aikanaan taiteilijan itsensä lempiteos. Vaikka Herra K asiasta mainitsikin, vielä silloinkaan eivät mitkään kellot soittaneet minulle Tampereen tuomiokirkossa vierailemisen puolesta. Vasta Paladerin talon ateljeessa oikeasti ymmärsin, että Haavoittuneen Enkelin maalaaja on tosiaan maalannut kokonaisen kirkollisen taidetta aivan silmiemme alle Tampereen Juhannuskylään. Herra K:ta hymyilytti taas.
Tavallisen arkipäivän aurinkoisena aamuna kirkossa on hiljaista. Kirkko on avoinna joka päivä, talviaikaan klo 11-15, vaikkei siellä mitään erityistä tapahtumaa olisikaan. Tänä aamuna kun minä päätin mennä "taidenäyttelyyn", ei paikalla ole ketään muita vieraita. Vain urkurit, joiden kepeähköjen ja kujeellisten harjoitusten tahdissa astelen kirkon keskikäytävän punaista mattoa pitkin alttaria kohden katsellen silmät suurina ympärilleni. Tuomiokirkko on mykistävä paikka, Simbergin maalausten takia maailman kuulu. Niin kuuluisa, että me paikkakuntalaiset itse emme osaa edes ajatella sitä.
Siipiä, ruusuja, tappuraa... Kirkon
alttaritaulu on Magnus Enckellin käsialaa, mutta kaikki muut maalaukset
siellä ovat Hugo Simbergin, myös raamatun aiheita toistavat lasityöt
kirkon ikkunoissa. Näyttävin kaikista teoksista on kirkon lehteriä
kiertävä 58-metrinen "Köynnöksen Kantajat" -fresko, jossa Jeesuksen
opetuslapsia symboloivat vaatteettomat pojat kantavat raskaan näköistä
ruusuista ja orjantappuroista punottua elämän köynnöstä kukin omalla
tavallaan. Juuri tämän jättimäisen köynnösteoksen Hugo Simberg
luonnosteli Palanderin talon ateljeessa, asuessaan siellä
kirkonmaalausprojektinsa ajan. Simberg poimi teoksensa malliksi
tavallisia tamperelaispoikia kaupunginkadulta. Keitä nuo pojat ovat,
sitä ei tarina kerro. Keskellä kirkon käytävää seistessäni en voi olla
tuijottamatta teosta ihastuneena. Oman kaupungin pojat maalauksessa.
Kekseliästä, Herra Simberg, todella kekseliästä.
Vielä tuon ateljeesta tutun freskonkin näyttävyyttä suurempi ihastuksen aihe ja yllätys minulle on lehterin päätyseinään maalattu "Haavoittunut enkeli". Taitelijan omasta suosikkiteoksestaan maalaama freskoversio on alkuperäisen öljyvärimaalauksen tamperelainen sisko. Enkeliä kantavien poikien taustalle järven toiselle puolelle Simberg on maalannut savupiiput kertomaan katsojalle tapahtuman sijoittumisesta juuri Tampereelle. Kekseliästä, todella kekseliästä, jopa leikkisää ja siksi mykistävää. Missähän muualla näitä sisarteoksia on olemassa, onko niihinkin maalattu sijaintipaikalleen ominaisia elementtejä?
Kirkon toisella puolelle lehterin alle kirkkosalin etureunaan maalattu "Kuoleman puutarha" jää minun silmissäni näiden kahden muun teoksen varjoon, vaikka erityisesti juuri se herätti aikanaan paljon närkästynyttä keskustelua taiteilijan kuvattua kuoleman hyväksi ja helläksi puutarhansa hoitajaksi. Ja kattokupolin käärme paratiisin omena suussaan, synnin vertauskuva, varjoon jää sekin. Simbergin Haavoittunut Enkeli tamperelaisversiona... Sitä ei voita mikään. Pelkästään sen olemassa olon takia kannattaa maksaa kirkollisveroa.
"Onni on vaikka viiskyttonnii" Onnittelut Turistille mittarin pyörähtämisestä uudelle kymmenluvulle! Tätä voisi juhlistaa vaikka lähtemällä ulos syömään. Viimeksi taisin viedä Turistin Vaakon Nakille, mitähän tällä kertaa keksisi?
VastaaPoistaHerra K
Tämä kirkko on ollu mulle niin tärkee , sillon joku 10 v. ( kävin siellä salaa :) muka) !!
VastaaPoista