Tamperelaisempi kuin koskaan aikaisemmin

Bongaa piippu, bongaa kirkko, bongaa Tampere. Bongaileminen on kivaa, moni ihminen bongailee harrastuksekseen kuka lintuja, kuka ABC-asemia, kuka Siwoja tai sitten autojen rekisterinumeroita, junia tai vaikka ambulanssien numerokoodeja. Jotkut jopa vartavasten kätkevät aarteita toisten löydettäväksi, geokätköilevät myös urbaanimaisemassa. Minä bongailen Tamperetta, itseasiassa tunnen itseni enemmän tamperelaiseksi kuin koskaan aikaisemmin - mikä saattaa jokseenkin johtua siitä, että muutin Nokialle. Mutta matkani turistista tamperelaiseksi jatkuu huolimatta asuinpaikkani muutoksesta, olen edelleen töissä Tampereella ja vietän siellä aikaani, joten mikään suhteessani Tampereeseen ei muutossani muuttunut. Koen Tampereen kotikaupungikseni enemmän kuin vuosi sitten, enemmän kuin yhtenäkään vuonna ennen tätä kohta päättyvää tarkastelun, tunnustelun ja tutkiskelun vuotta. Minulla on oma historiani, Tampereella omansa, jossain kohtaa ne yhdistyivät ja meistä tuli ystäviä. Nokialla asumisessa parasta on se, että sieltä pääsee bussilla Tampereelle, olen kotikaupunkini keskustassa parhaimmillaan varttitunnissa. Vaikkakin Nokialla taitaa kyllä olla omatkin tarinat kerrottavanaan, on sillä sen verran mielenkiintoinen taival takanaan myös. Mutta Tampereesta en päästä irti nyt kun olen sen lävitseni päästänyt.

Kirjoitin jo vanhojen punatiilisten savupiippujen bongaamisesta, siitä miten hauskaa on saada kuvattua kaikki nuo kotikaupungin kymmenen jäljellä olevaa menneiden menestysvuosien muistomerkkiä. Kirkoistakin kirjoitin jo, noista kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista, jotka ovat osa historiaamme halusimme me sitä tai emme. Jäin adventtisunnuntain tunnelmissani miettimään itsekseni miten niin montaa asiaa tulee katseltua ulkomailla reissatessa, mutta ei koskaan omassa kotikaupungissa. Juuri kirkot ovat yksi sellainen asia. Viime talvena olin Herra K:n ja ystäväni kanssa Ranskan alpeilla pienen talvilomaviikon verran. Yhden päivän vietimme Italian puolella, ajoimme Mont Blancin tunnelin läpi Torinoon ostamaan makaroonia ja syömään pizzaa juuri niin kuin kelpoturistien kuuluukin - ja katsomaan Torinon käärinliinat. Etsimme sen The Kirkon, kävimme katselemassa sen hulppeita kultakoristeita, alttaritauluja ja lähikuvia kryptassa piilossa säilytettävistä mystisistä liinoista, ja ajoimme sitten illan tullen takaisin Chamonixiin tyytyväisinä kaupunkibongailustamme. Bongailimme nähtävyydet - sitä kaikkea oikeaa nähtävää mikä meiltä jäi näkemättä, emme osaa edes kaivata. Kukaan kun ei vinkannut meille niitä pieniä tärkeitä juttuja, kaikkein tärkeimpiä, niitä jotka tekevät Torinosta Torinon. 

Mikä tekee Tampereesta Tampereen? Koski? Jääkiekko? Mustamakkara? Punainen tiili? Punainen tiili on ehdottomasti Tamperetta, se kuuluu tänne aivan kuten koski, jääkiekko ja mustamakkarakin. Kirkkoja Tampereella katsellessa on ollut hauska huomata miten nekin ovat Tampereella Tampereen näköisiä: missään muualla en ole nähnyt niin paljon punaisesta tiilestä tehtyjä kirkkoja kuin täällä. Ehkä se ei ole mikään yksittäinen rakennus, paikka tai asia, joka tekee kaupungista juuri sen kaupungin, minun kotikaupunkini. Ehkä ne ovat ne tarinat ja tarinoihin liittyvät paikat kaikki yhdessä. Tuttavallisuus, tutuksi tuleminen. Tampereella jo pidempään asuneista ystävistäni todella harva on koskaan käynyt sisällä Tuomiokirkossa, ortodoksikirkossa ei kukaan vaikka tuon sipulikirkoksi kutsutun rakennuksen lempinimen tiesivätkin kaikki. Aleksanterin kirkon nimen perustetta ei kukaan tiennyt, eikä hautausmaata kirkon takana ollut huomannut edes kaikki siellä päin kaupunkia asuvistakaan ystävistäni. Siitä ällistyneenä kävin eilen bongailemassa muutamia noista risteistä, katsoin tarkemmin mitä niissä oikein kerrotaan. Pimeinä iltoina siihen hommaan tarvitaan taskulamppu, sen kalpeassa valokeilassa sain nähtäväkseni vanhaa kouketoista tekstiä: "En älskad moder", "Muurarimestari - eläessään rakastettu, kuoltuaan kaivattu", "Hopiaseppä"... Hautausmaa on ollut käytössä 1860-luvulle saakka, sinne on nimekkäiden kaupunkilaisten lisäksi haudattu myös nimettömiä vainajia sekä murhaajia ja itsemurhaajia. Tuon jälkimmäisille tarkoitetun murhamullaksi nimetyn alueen tarkkaa sijaintia puistossa en tiedä, mutta tarinan mukaan sinne kätkeytyy selvittämättömiä arvoituksia ja siellä on huhuttu myös kummitelleen...

No joo, tarinat on tarinoita, ihan kaikkea ei pidä uskoa vaikka historiaa tässä päivässä tarkkasilmäinen näkeekin kaikkialla. Entisaikojen menneiden, piippujen ja kirkkojen, lisäksi Tampereella voi bongailla tätä päivää, vaikkapa katutaidetta, tarkemmin ottaen taidetta katukuvassa. Kaupunkimaisemassa tutut vihreänruskeankukertavat sähkölaitoksen jakokaapit ovat 20 tapauksessa muuttuneet maalaustelineiksi ja ilostuttavat kadulla kulkijoita tamperelaisten taiteilijoiden teoksineen. Iloisen väriset teokset totta tosiaan piristävät katukuvaa, olen nähnyt niitä vasta kolme ja ehdottomasti aion etsiä niitä kaupunkikävelyilläni lisää. Bongailla voi myös puistonpenkkejä. Tai jos ei nyt niin bongailla, mutta kiinnittää Hämeenpuiston penkkeihin ainakin ansaittua huomiota: puistokujan varteen sijoitettujen valkoisten puupenkkien selkämyksistä etsijä löytää tamperelaisten sanoittajien tekstejä.

Kuka tarvitsee vartavasten kätkettyjä aarteita kun kaupungissa on niin paljon löydettävää muutenkin! Ei siis muuta kuin Tamperetta bongailemaan - jos liikut pimeällä, muista heijastin. Heijastimia (tai heijastavia tuotteita, kuten minulle termini ansiokkaasti korjattiin) voi tehdä itsekin:

HEIJASTAVA KORU "Heijastavainen"

1 kpl:

noin 5 cm pätkä heijastavaa nauhaa
pieni pala askarteluhuopaa
suuri hakaneula
pitsinauhaa
ompelulankaa ja -neula
kuumaliimapyssy
helmiä, nauhaa, nappeja tms. koristeluun


- Leikkaa askarteluhuovasta pilvi tai soikio, sen kokoinen kun haluat heijastavaisesi pohjan olevan. Ompele siihen hakaneula kiinni, helpoiten se omasta mielestäni hoitui ompelemalla pieni huopapalanen hakaneulan aukeamattoman puolen päälle molemmin puolisin pistoin. Harsi pitsinauha poimuille heijastavaisen pohjan reunan ympärille sille toiselle puolelle kuin mille hakaneula kiinnitettiin.
- Leikkaa heijastavan nauhan pätkästä ovaalin muotoinen, pursota kuumaliimaa korupohjan pitsiharsimuksen sisäreunoille ja paina ovaali siihen kiinni heijastava puoli päällepäin. Anna heijastavaisen kuivahtaa hetki, koristele se sitten haluamallasi tavalla helmin, rusetein tai vaikka pienin erivärisin napein.


Heijastavista koruista saa loistavia pieniä joululahjoja ystäville. Kiinnitä koru pahville ja tee pahvista kaunis kortti. Lähetä yllätykseksi ystävälle näin joulunalla, kukaan tuskin loukkaantuu, kun ajattelet myös hänen turvallisuuttaan pimeissä illoissa.