"Hiljaa, hiljaa, kirkon kellot kajahtaa"

Eilen oli ensimmäinen adventtisunnuntai, eilen alkoi virallisesti joulun odotus. Aamulla sai hiimailla flanelliyöpaidassa tonttuhommiaan talon ollessa vielä hiljaa, keittää rauhassa riisipuuron ja sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän. Sai nauttia tuoreen kahvin tuoksusta, siitä hetkestä, kun kaikki kiire on vasta alkamassa ja yö viivytellen päästää päivän kädestä, pyytää että illalla tavattaisiin taas. 

Mikä adventti, miksi? Sana adventti tulee latinankielestä Adventus Domini, herran saapuminen. Adventti on joulua edeltävä neljän perättäisen sunnuntain mittainen jakso, suureen juhlaan valmistautumisen aika. Neljä adventtisunnuntaita, joista ensimmäinen on nöyrtymisen adventti, toinen kunnian adventti, kolmas hengen adventti ja neljäs pyhä adventti, kaikille näille on oma kirkollinen teemansa Johannes Kastajasta Äiti Mariaan. En ole erityisen uskonnollinen, joten jouduin aamuhämärässä hetken miettimään adventin tarkoitusta ja merkitystä minulle itselleni. Kirkollisia juhlapyhiä paremmin löydän oman adventtini merkityksen kynttilöistä ja niiden symboliarvoista. Adventtikynttelikön neljällä kynttilällä on jokaisella oma symbolinsa: Odotus, ilo, rauha ja rakkaus. Noista kynttilöistä eilen sytytetty ensimmäinen symboloi odotusta. Olen elämäni aikana ehtinyt odottaa kaikenlaista muistamisen arvoista ja tärkeää, viimeksi odotin 161 päivää, että pääsen asumaan tähän ihanaan vanhaan taloon Herra K:n kanssa, taloon, jolla on jo 74 vuoden tarinat kerrottavanaan. Taloon, josta saan yhdessä rakkaiden kanssa iloiten laittaa rauhallisen kodin. Seuraavaksi odotan jouluaikaa, odotan sitä antamisen, lämmön ja hyvän olon aikaa, sitä kun kaikki rakkaat ihmiset ympärillä ovat onnellisia ja hyvillä mielin, pysähtyvät hetkeksi muistamaan olla kiitollisia kaikesta siitä mitä heillä on.

Olen tietoisesti pyrkinyt joulurauhaan, perheessäni on aina vietetty tunnelmallinen, kaunis, tuoksujentäyteinen ja rauhallinen joulu lähellä rakkaimpia ihmisiä. Etsin omat pienet joulujuttuni tekemisen iloista - tortuista, pipareista, joulupöydän herkuista, joulukarkeista ja pienistä paketeista, joululauluista ja joulun tuoksuista, läheisilleni tehdyistä omannäköisistä yllätyksistä. En tunne käsitettä joulustressi enkä ahdistu lahjojen hankkimisen pakosta. Nautin tästä vuoden pimeimmästä ajasta täysin siemauksin, rakastan joulun lähestymistä ja kaikkea siihen kuuluvaa puuhailuiden ja salaisuuksien supinaa. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla samanlaisia, jokainen viettäköön joulua tavallaan ja niitä tapoja tähän maailmaan mahtuu monta.

En pidä joulua erityisen kirkollisena juhlana huolimatta sen alkuperästä ja varsinaisesta tarkoituksesta, mutta joulun alla käyn kirkossa kuuntelemassa kauneimmat joululaulut ja aattona viemässä kirkkomaille kynttilät. Se on yksi osa omaa joulun rauhaani, sitä henkilökohtaista hiljentymistä kiireisen elämän melskeiden keskellä. Yhteislaulu on tunnelmallista, upeissa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa kirkoissa ja niiden kalmistoissa on se jokin, joka pitää minut taivaallisen kiinteistöveron maksajien joukossa. Oulun Tuomiokirkon kellon kumean korkea sointi kuuluu varhaimpiin lapsuusmuistoihini, sen tutun ja turvallisen äänen tunnistan kotoiseksi Oulun kaupungin äänilogostakin jäähelinän, rotuaarin hälinän, teknologiatehtaiden äänten ja merikosken liplatuksen joukosta: http://www.ouka.fi/oulusound/

Tampereella on todella komeita kirkkoja useampia, ne ovat paitsi erinomaisia maamerkkejä, myös kauniita katsella niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Sipulikirkko (eli Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja Pyhän Nikolaoksen kirkko) ja Tuomiokirkko erityisesti ovat vaikuttavia, kultakupolinen ortodoksikirkko punatiilisenä erityisen hyvin katukuvaan Tampereella sopivana ja Tuomiokirkko valtavana graniittijärkäleenä keskellä kauniin vehreää puistoa vanhojen talojen ympäröimänä. Omalla tavallaan vaikuttava on myös Aleksanterin kirkko ja sen takana koululaisten ja pyöräilijöiden lomaan puistoon maastoutuva vanha hautausmaa kymmenine sammaloituneine paasineen. Vähän surullinen näky puolestaan on Finlaysonin kirkko: uudet kerrostalot vyöryvät sen helmoille ja tallaavat varpaille miltei jo, kirkolla ei näytä olevan kohta enää tuumaakaan tilaa hengittää, sillä kun ei ole kaunista kirkkopuistoa ympärillään vaikka Tallipiha vieressä vähän parantaakin sen asentoa. Tehtaan kulta-aikaan tuohon pieneen kirkkoon ja sen yksityiseen seurakuntaan kuului kuitenkin lähes puolet sen aikaisista tamperelaisista, Finlaysonin tehtaan työläiset puolisoineen ja perheineen. Keskustorillakin on muuten kirkko - tuota Tampereen vanhaa kirkkoa en tunnistanut kirkoksi ensimmäisinä tamperelaisaikoinani ollenkaan, niin hyvin se sulautui raatihuoneen, teatterin ja kirjaston lehtisalin muodostamaan kokonaisuuteen. Kalevan kirkkoakaan harva asiaanvihkiytymätön kirkoksi kauempaa ymmärtää katsoa.

Vanhin Tampereen kirkoista ja samalla koko kaupungin rakennuksista on Messukylän vanha kirkko, se on rakennettu paikalleen jo keskiajalla, silloin kun kristinusko vasta otti jalansijaa luonnonuskoisessa Suomessa eikä Tampere -nimisestä kaupungista ollut vielä tietoakaan tällä alueella. Kerro tarina, Tammerkoski! -kirjasta muistan lukeneeni mielenkiintoisen pikkusadun siitä, miten kirkon peruskiven muuraamista epäileväisinä seuranneet seurakuntalaiset veivät seuraavan yön pimeydessä tulevan kirkon nurkkakiven alle talismaneja, eri luonnon jumalia lepyttämään tarkoitettuja taikakaluja ja hyvän onnen toivottimia, jotta rakennuksessta todella tulisi pyhä. Suurista puheista huolimatta kun uuteen jumalaan ei tuolloin vielä aivan ollut luottamista.

Kirkkokuoroista, enkeleistä, kuusenoksista ja kynttilöistä, nurkissa hiiviskelevistä tontuista ja pienen pienistä puuhailuista - niistä on mukavat ja lämpöiset joulunalusajat tehty. Siksipä kuuntelenkin illalla taas vähän rauhallista musiikkia ja askartelen hieman:


JOULUKALENTERI:  

24 tulitikkuaskia
liimaa
pieniä nappeja vetimiksi
lahjapaperia päällystämiseen
lahjanauhaa koristelemiseen
tussi
sakset

- Tyhjennä tulitikkuaskit tikuista, jätä sisärasiat laittamatta paikoilleen vielä toistaiseksi. Liimatessa liimaa valuu kuitenkin  aina jostain sen verran, että kuivumisvaiheen jälkeen sisärasioita voi olla vaikea saada vedettyä ulos. Liimaa neljä ensimmäistä askia neliöksi leikkaamasi lahjapaperin palalle limittäin siten, että neliön jokaiselle reunalle jää yksi askin päätyaukko auki. Seuraava kerros askeja liimataan edellisten päälle saman ohjeen mukaan kuin lapsena tehtiin kestäviä legotaloja: limittäin toisiinsa nähden niin ettei seinät kaadu kesken leikkien. Näin luukkujen aukot sijoittuvat tasaisen kauniisti valmiin kalenterin eri puolille.

- Kun kuusi kerrosta askeja on liimattu päällekkäin limittäin, on kalenterin runko valmis. Päällinen tehdään lahjapaperista aivan kuin pohjakin: ala- ja yläosat ovat kokonaisia neliöitä, sivustat on liimattu askien levyisistä suikaleista niin, että askien aukot jäävat suoraan avonaisiksi sisärasioiden paikalleenpujottamista varten eikä reikiä tarvitse erikseen leikata auki. Laatikoiden nupit on liimattu kiinni (huom. paperiliimalla ei pysy vedettäessä, kun laatikoissa on täytteet, joten käytä liimapyssyä tai muuta vahvempaa liimaa). Rusetti on pantu pakettiin samalla tavalla kuin oikeaankin pakettiin laitettaisiin. Kirjoita numerot tussilla luukkuihin tai luukkujen viereen.

Tulitikut maksavat 0,90€/puntti, yhteen kalenteriin tikkuja menee 2½ punttia. Karkit yhden kalenterin luukkuihin kustansivat n. 1,50€ (söin muutaman itte) ja kaikki muut tarvikkeet ainakin itsellä löytyivät kotoa, joten jos tuntityötä ei laske hinnaksi, nämä eivät tosiaan kalliita yllätyksiä ole. Karkkien sijasta luukkuihin voi piilottaa myös ajatelmia, runoja, aarteenetsintäohjeita tai vaikkapa vain kauniita sanoja kalenterin saajasta.


JOULUKALENTERI 2:  

Coca-cola -kori sisältöineen
paperia
liimaa
sakset
tussi

- Juomakorissa on 24 pulloa, joten mikä onkaan sopivampi joulukalenteripohja varsinkin jos kalenterin saajalla on jokin lempijuoma, limppari, siideri tai olut. Leikkaa paperista pullon tai tölkin päällisen kokoinen ympyrä, liimaa se paikalleen esim. Erikeeperillä ja sen kuivuttua kirjoita tussilla numero päälle. Halutessasi voit koristella kalenteria erilaisin nauhoin, havuin tai joulukoristein tai käyttää numeroiden kirjailemiseen mielikuvitusta koristeellisten papereiden tai kirjasintapojen kanssa.

Kola-Ollin joulukalenteri on herättänyt laajasti hilpeyttä lähipiirissäni. K-Supermarketista naapuristamme sai vielä vanhanaikaisia lasipullokoreja, tarjouksessa jopa, joten pulloineen, pantteineen kaikkineen tämän kalenterin hinnaksi kertyi 24,20€. Onhan se paljon joulukalenterista, jos sitä ajattelee vain joulukalenterina, mutta ei se liikaa tämän tason hauskasta yllätyksestä mielestäni silti ole.