Bongaa piippu!

Punainen tiili ja Tammerkoski, vanhat tehdasrakennukset ja niiden taivaisiin saakka kohoavat korkeat piiput. Se on Tamperetta kauneimmillaan, se on kansallismaisema ainakin meille Tampereella viihtyville. Olen ihaillut Tampereen piippuja siitä saakka, kun muutin tänne lähes kahdeksan vuotta sitten. Oulussa ja Rovaniemellä urbaanimaisema on matalaa, montaa korkeaa piippua ei kummassakaan kaupungissa ole, eivätkä ne muutamatkaan ole millään tavalla esteettisiä tai sykähdyttäviä katseltavia. Mutta Tampereella piippuja on, ne kasvattavat kaupunkikuvaa kauniisti ylöspäin ikään kuin kruunaten sen yhteistyössä pilvien ja sinessä kaartelevien lintujen kanssa. Piiput toimivat erinomaisina maamerkkeinä näkötornista maisemaa tarkastellessa tai ihmisvilinässä alhaalla kadulla suunnistaessa. 

Niitä kaikkein kauneimpia piippuja, vanhoja punaisia ja paksuja, on vielä jäljellä kymmenen. Kymmenen piippua on jäänyt kertomaan tarinaa kaikista niistä muistakin piipuista, jotka vielä vuosisata taaksepäin tupruttelivat vaurauden, ahkeruuden ja yritteliäisyyden merkkinä teollistuvan Suomen lippulaivakaupungin taivaalle paksuja pilviään. Nahkatehtaan piiput, saippuatehtaan piiput, verkatehtaan piiput,  konepajojen masuunien piiput. Sahojen piiput, vaneritehtaiden piiput, paperitehtaiden piiput, puuvillatehtaiden piiput, trikootehtaan piiput, tulitikkutehtaan piiput, värjäämöiden piiput, juomatehtaiden piiput...

Tampere ei koskaan ole ollut musta, savuinen, likainen ja synkkä tehdaskaupunki kuten niin monet muut eurooppalaiset teollisuuskeskittymät. Hyvän sijaintinsa ja verrattaen hyvän kaupunkisuunnittelun ansiosta Tampereella on aina riittänyt raikasta ilmaa ja kukoistavia puistoalueita työläiskaupungin asukkaiden iloksi ja terveydeksi. Suurten tehtaiden punatiiliset piiput muurattiin taiten, ne rakennettiin tarpeeksi korkeiksi ja lyhyimpiä vielä jatkettiinkin sen jälkeen kun asuintalot kasvoivat korkeutta niin että entisten piippujen tuprut eivät enää ylittäneet niiden kattoja vaan johtivat noen ja savun ylimpien kerrosten ikkunoista suoraan sisälle asuntoihin. Hajuhaittoja on Tampereellakin piippujen korkeudesta huolimatta ollut, kaupunkilaiset ehtivät 1900-luvun alkupuolella valittaa milloin saippuatehtaan päänsärkyä ja pahoinvointia aiheuttavasta eltaantuneesta löyhkästä, milloin kenkätehtaan nahkajätteiden polttamisesta syntyneistä hengenahdistusta aiheuttavista kitkeristä hajuista. Mutta valkoisetkin lakanat pysyivät pihojen pyykkinaruilla valkoisina, kun tuuli kuljetti kahden järven väliseltä kannakselta raskaiden tehdaskoneiden päästöt kauemmaksi kaupungista.

Kuinkahan monta noita piippuja onkaan aikanaan yhtä aikaa ollut, kuinka monta niistä on jo peruuttamattomasti purettu kun kymmenen enää on jäljellä? Traff Finland Oy on tehnyt piipuista tamperelaisten kirjakauppojenkin myymän korttisarjan ja tuon korttisarjan odotan innokkaasti tänään saavani. Noissa korteissa on kuvat kymmenestä jäljellä olevasta piipusta, kuvan lisäksi kerrottu kunkin sijainti, korkeus, rakennusvuosi ja muuta yksityiskohtaista tietoa. Kun saan kortit ja niissä olevat kartat käteeni, lähden retkelle etsimään ne puuttuvat neljä piippua, minä nimittäin olen bongannut piippuja vasta kuusi:

* Finlaysonin piippu (puuvillatehtaan vuonna 1899 rakennettu 64-metrinen piippu)
* Tampellan piippu (lähes satametriä korkea, rakennettu 1947. Metallipajan, metsäyhtiön vai tekstiilitehtaan piippu, sitä en tiedä) 
* Kehräsaaren piippu (Liljeroosin kehräämön piippu vuonna 1897 rakennettu)
* Onkiniemen piippu (Haarlan paperitehtaan pannuhuoneen piippu, rakennettu vuonna 1919)
* Koskipuiston piippu (Frenckellin paperitehtaan kahdeksankulmainen 61,5 metriä korkea piippu, rakennettu vuonna 1870)
* Klingendahlin piippu (lankatehtaan vuonna 1951 valmistunut 82-metrinen savupiippu)

Suomen Trikoolla on ilmeisesti myös piippu jossain päin Pyynikkiä, samoin piippu on Attilalla, Sarviksella ja kai Takolla myös. Hmm... Saisinpa korttipakkani haettua pian! Leipomon piippu sarjasta kuitenkin puuttuu, tokko leipomoita on korttelikokoa isompia "pajoja" tuohon punatiilipiippujen aikaan vielä ollutkaan. Mutta jostain syystä komeita piippuja katsellessani ja niitä ajatellessani minua alkaa leivotuttamaan, alkaa tehdä mieli vaivata taikinaa oikein vanhojen aikojen malliin ja leipoa leipää:

ROUHEET MAALAISSÄMPYLÄT 
16 kpl:

0,5 l vettä
1/2 hiiva
vajaa 1/2 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
2 rkl siirappia
1 dl pellavansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2,5 dl Neljän viljan puurohiutaleita tai leseitä
noin 7 dl vehnäjauhoja

- Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää sitten öljy, suola, siirappi, pellavansiemenet, auringonkukansiemenet ja puurohiutaleet ja sekoita kunnolla. Lisää joukkoon vähä kerrallaan vehnäjauhot koko ajan taikina tasaiseksi vaivaten. Vaivaa huolella ja kunnolla kimmoisaksi, saat taikinaan paremman sitkon. Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä puolisentuntia.

- Vaivaa taikinasta pitkä pötkö ja paloittele se 16 osaan. Pyörittele palat kämmentesi alla palloiksi ja nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200'C noin 15 minuuttia.

Mikä onkaan parempi iltapala kuin uunituore vielä lämmin sämpylä pelkällä voilla voideltuna maitolasillisen kanssa nautittuna? Mmmm... Sämpylöiden tekeminen on vielä niin helppoa, eikä siihen tarvitse edes kummoisia raaka-aineita. Taikinaterapia on kiireisten päivien päätteeksi parasta rentoutusta ikinä!

KINKKU-KASVISTÄYTTEINEN PATONKI
6 kpl (4 kpl)

Taikina:
4 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
2 tl sokeria
1½ tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
n. 4 dl sämpyläjauhoja
1 dl öljyä tai 100g pehmeää margariinia

- Lämmitä maito esim. mikrossa kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva siihen.
- Lisää joukkoon sokeri, suola, öljy ja puolet jauhoista. Vaihda sekoitusvälineeksi oma kätösesi ja jatka taikinan vaivaamista lisäämällä jauhoja niin kauan, että taikina on pehmeän kinnoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Ja sitten vaivaa vielä vähän niin, että saat varmasti kunnon sitkon aikaiseksi.
- Jätä taikina kohoamaan liinan alle vedottomaan lämpimään paikkaan siksi aikaa, että teet täytteen.

Täyte:
500 g porkkanoita
1 punainen paprika
2 sipulia
2 rkl öljyä
2 isoa valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl oreganoa
4 dl raastettua Emmental-juustoa
150 g savukinkkua
1 kananmuna
unikonsiemeniä

- Kuori ja raasta porkkanat, kuori ja hienonna sipulit ja pilko paprikat pieniksi kuutioiksi.
- Kuumenna öljy kattilassa ja lisää siihen porkkanaraaste, hienonnettu sipuli, paprikakuutiot ja murskatut valkosipulit.
- Keittele seos pehmeäksi ja mausta oreganolla, suolalla ja mustapippurilla ja nosta pois hellalta jäähtymään.
- Pilko savukinkku pieniksi kuutioiksi.

- Jaa taikina puoleksi ja puolikkaat sitten mielesi mukaan joko kahteen tai kolmeen osaan. Mie olin laiska ja välttelin turhaa kaulimista; jaoin taikinan vain puoleksi ja puoleksi. Neljästä patongista tuli sen verran pitkiä, että ne piti laittaa uunipellille kulmittain.
- Kauli taikina jauhotetulla työtasolla ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi.
- Levitä taikinalle kasvisraastetta ja ripottele sen päälle kinkkukuutioita ja juustoraastetta neljännes tai kuudennes kokonaismäärästä, riippuen siitä montako patonkia teet.
- Kääri taikinalevy varovasti täytteineen pitkittäin rullalle ja nosta rulla uunipellille leivinpaperin päälle.
- Tee rullaan viistottaisia viiltoja, voitele pinta kevyesti rikkivatkatulla kananmunalla ja ripottele pintaan unikonsiemeniä.
- Paista 225'C uunista riippuen vähän vajaa 15 minuuttia.
- Leikkaa jäähtynyt patonki sopiviksi muutaman sentin paksuisiksi viipaleiksi koriin tai tarjoiluvatiin.

Tämä patonki on ystäväni reseptiaarteista poimittua. Ja totella toimii! Ohjeesta voi jättää helposti tuon kinkun pois ja tehdä ihan vaan kasvisversion, jos liha ei maistu. Täytetty patonki on helppo ja täyttävä tarjottava illanistujaisiin, kun ei erikseen tarvi mitään levitteitä tai päällisiä. Vähän niinku pizza mutta ei kuitenkaan.