torstai 17. marraskuuta 2011

Minun Tampereeni on myös sinun Tampereesi

Hei vaan Tampere, tervehdys kotikaupunkini pitkästä aikaa! Yhden suuren unelman toteutuminen on vienyt aikaa tämän syksyn verran, nyt vanhan talokaunottaren remontti alkaa olla loppusuoralla niin, että vaaleansinisen talon tarina antaa talven tullen tilaa myös toisille tarinoille taas tulla. Vaikka aikaa Tampereen tutkiskeluun ihan fyysisesti ei näinä viimeisinä viikkoina olekaan liiemmälti ollut rakentamisen ja kodin laittamisen viedessä kaikki illat, on päivä päivältä rakkaammaksi käyvä kotikaupunkini silti mielessä. Tamperetta ehti tulla jo melkein ikävä!


Vertasin joskus aikaisemmassa tekstissäni Tamperetta New Yorkiin, hymyilin näiden kahden kaupungin samankaltaisuudelle ja tietyllä tavalla samanlaiselle tunnelmalle. Sille, miten Tampereesta saa oman pienen New Yorkinsa, jos haluaa. Asuipa missäpäin maailmaa tahansa, New York tulee olohuoneeseen television tai kirjojen välityksellä, sen verran moni suosittu TV-sarja on New Yorkissa kuvattu ja sen verran monen kirjailijan sankarihahmot seikkailevat pitkin tuon kuuluisan kaupungin katuja ja kortteleita. Näin ei ole vain New Yorkin kohdalla, myös Tampere on ikuistettu moneen teokseen, vaikkakaan ei samanlaisella glamourilla ja hehkulla eikä aivan samassa mittakaavassa kuin amerikkalainen esikuvansa. Tampere on vähän kotikutoisempi, vähän sympaattisempi, vähän sellainen, no, puolivillainen ja lutuinen versio New Yorkista.

Mitä sinä haluaisit nähdä, kun tulet Tampereen seudulle, mitä sinä esittelisit ystävillesi? Siskoni tahtoisi nähdä Nokian matkapuhelinmuseon, tutustua tarinaan siitä, miten kumisaappaista tuli älypuhelimia. Hänen miehensä taas haluaisi omin silmin nähdä sen kahvan, jolla koko maata järkyttänyt vesikriisi muutama vuosi sitten saatiin aikaiseksi. Kumpikaan noista ei nyt varsinaisesti ole perinteinen nähtävyys, eikä kumpaakaan markkinoinnillisessa mielessä ole hyödynnetty mitenkään. Kun Tampere kerran on teeveessä ja kirjojen sivuilla, miksi emme tekisi pientä kurkkausta kaupunkiin noiden teosten avustuksella, etsisi uusia nähtävyyksiä jo tunnustettujen perinteisten turistinähtävyyksien rinnalle. Miksihän mihinkään ei ole listattu, missä kaikessa Tampere esiintyy ja mitä siitä missäkin kerrotaan? Pitää miettiä oikein kovasti mistä aloittaisi...

 
                                                 Kuva lainattu                               Kuva lainattu  

Ensimmäisenä mieleeni tullut Tampere-aiheinen kirja on Miina ja Manu kaupungin kesässä. Tuossa lapsille tehdyssä ohuessa kuvakirjassa kissakaverukset seikkailevat enonsa ja serkkunsa kanssa Mustalahden satamaan tulevalta Tarjanne-laivalta Emil Wikströmin suunnitteleman Näsinpuiston suihkulähteen kautta Tallipihalle, sieltä Finlaysonille, Koskipuistoon, Kauppahalliin ja lopulta Laukontorin kautta Keskustorille. Loistava pieni Tampere-kierros tuttuissa ja turvallisissa nähtävyyksissä, tuo reitti ehdottomasti kannattaa kopioida omaankin kalenteriin toteutettavaksi. Miksei ottaa vaikka kirjaa mukaan, varsinkin jos seurueessa on alle kouluikäisiä mukana.

Kirjailija Wexi Korhosen Kari Salo -dekkareissa seikkaillaan Tampereella myös, niiden pohjalta kootusta nuhjuisen salaperäisessä Tampere-kierroksesta löytyisi aikuisille ainakin Tammelan torin kahvilat, Onkiniemen vanha tehdasalue, Nekalan teollisuusalue ja Santalahden veneiden säilytysalue, poliisiasema ja lukuisa määrä erilaisia pieniä kuppiloita. Tunnistettavia noista kuppiloista on oman ajatukseni mukaan ainakin Ohranjyvä Näsilinnankadulla, Kuppilakulma linja-autoaseman nurkilla ja Oluthuone Wille Hatanpään valtatiellä. Niiden hämärään tunnelmaan voisi käydä joskus itsekin tutustumassa, ainakin yhden huurteisen oluttuopillisen verran. 


Kirjojen lisäksi Tampere on filmillä myös. Ylen ohjelmista Uusi Päivä ja Pikkukakkonen kuvataan Tampereella Tohlopin tv-studioissa, samoin Tartu Mikkiin ja Ajankohtainen kakkonenkin. Mutta ainakin Pitkän kuuman kesän, Thilia Thalian ja Tammerkosken sillalla -sarjan kuvauspaikat Särkänniemessä, Telakan terassilla ja Keskustorilla sen sijaan voi käydä omatoimikierroksellaan katsastamassa. Tampereen ranskalaiskortteli on näytellyt Pariisia Hovimäki -sarjassa, se pitäisi jokaisen tamperelaisen tietää. Ojakadulla sijaitsevan harmaan kerrostalon kattohuoneistossa on kuulemani mukaan kuvattu erästä 60- tai 70-luvun suosituinta koko perheen salatutelämät-tyyppistä sarjaa, mutta mistään en saanut kaivettua tuota huhua todeksi itseään todistamaan. 90-luvun alun sarjoista Kyllä Isä Osaa on ehdoton helmi, tamperelaista tuotantoa myös. Nekalasta varmasti löytäisi oikean talonkin Juurevan perheelle, jos lähtisi Päiväläisentie 13:a etsimään. Mika Kaurismäen elokuvan Klaani taisin aiemmin jo mainitakin, se sai minut kuljailemaan Pispalan harjun kapeille porraskujille aikoinaan. Sen tunnusmusiikki Balladi elokuvasta Klaani soi usein vieläkin korvissani harmaina aamuina Pispalaa työmatkalla katsellessani.

Mistähän saisin tietooni kaikki ne loputkin Tampereen kolkat, ne kaikille tutut, jotka on tallennettu kirjallisiin ja kuvallisiin tuotoksiin sivuvivahteena tarkkasilmäisten bongattavaksi? Missä Kummelin sketsit on kuvattu? Noita paikkoja olisi kiva käydä kiertelemässä joutilaina päivinä, pistäytyä katsomassa vaikka ihan vaan siksi että ne ovat "kuuluisia", hihitellä sille sitten itsekseen. Humoristinenhan Tampere parhaimmillaan onkin, sellainen kotoinen, ei liian vakavastiotettava eikä pönöttävä, Tampere ei yritä liikoja. Kuka nyt tosissaan kävisikään kotimaisten tv-ohjelmien kuvauspaikkoja katsomassa tai kävelisi kaupunkia ristiin rastiin nenä kiinni jonkun paikallisen kirjailijan romaanissa? Noh, minä ainakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti