sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Maatilamaisemia ja muutama maistiainen

Kruununvouti Gabriel Ahlman eli 1700-luvulla, vaikutti Tampereen kaupungin perustamisen aikoihin lähiympäristön kehittämiseen ja jatkoi tuota työtä kuolemansa jälkeenkin testamenttirahastonsa kautta. Kruununvouti oli valtion virkamies, ylin poliisipäällikkö ja kihlakuntansa virallinen syyttäjä, veronkantaja ja ulosottomies läänin maaherran alaisuudessa. Kruununvouti valvoi niin liikenteen sujuvuutta, yleistä järjestystä kuin vaivaistenhoitoa ja orpokotejakin. Historia muistaa herra Ahlmanin oikeudenmukaisena ja hyvänä voutina, joka ei unohtanut omia vähäisiä lähtökohtiansa edes kuolemansa lähestyessä. Köyhän pappismiehen poika kävi Turun Katedraalikoulun, pätevöityi virkamieheksi yliopistossa silloisessa pääkaupungissa ja aloitti uransa nimismiehenä Kangasalla. Viranhoitonsa yhteydessä hän vuokraviljeli ensin Liuksialan kartanoa Kangasalla, sittemmin vielä Nokian kartanoa Pirkkalassa ja Otavalan kartanoa Messukylässä ennen kuin eläkkeelle jäätyään osti Hatanpään kartanon omakseen vuosi ennen Tampereen perustamista kaupungiksi. Hatanpään kartanoa ja sen tuotantomenetelmiä Ahlman kehitti kuolemaansa saakka vuoteen 1799.

Perintönsä, yli 40 000 riksin eli riikintaalerin arvoisen omaisuuden, Ahlman määräsi käytettäväksi puoleksi vähävaraisten lasten kouluttamiseen ja maatalouden kehittämiseen Tampereen lähiympäristössä. Ahlmanin kouluista mies parhaiten muistetaankin, Hallilassa tänä päivänä sijaitseva vuonna 1901 Messukylään perustettu entinen maamies- ja emäntäkoulu on yksi noista kouluista. Ahlmanin perinnönjaosta ja testamentin toteutamisesta oli aikanaan kiistaa, siksi kouluja perustettiin hitaasti ja säätiöity testamenttiomaisuus saatiin täydellisesti käyttöön vasta 1900-luvun alussa yli sata vuotta herra Ahlmanin kuoleman jälkeen.

Historian tutkiminen ja sen jättämien jälkien tarkasteleminen on rentouttavaa, kotiseututarinat kerta kaikkiaan kiehtovia. Kun on kesäinen lauantaiaamupäivä, sopivan kiireetön ja sateeton, ei mikään estä tekemästä pientä retkeä, varsinkin jos kaupungin kiire ja hälinä tukahduttaa, tekee mieli vähän ajella ja saada aikaa ajatella omiaan, jutustella ystävän kanssa, suunnitella tulevaa ja ihastella ympärillä olevaa kesän kauneutta. Teetpä pienen irtioton sitten pyörällä, bussilla, autolla tai vaikka kävellen, yksi mukava pysäkki ei ole kaukana. Ahlmanin kartano sijaitsee tarkalleen ottaen vain 4,9 kilometrin päässä Keskustorilta Hallilassa - kartano, sen kahvila ja tilapuoti, jossa asioi todellakin ilokseen vaihtoehtona hypermarketeille ja jättimäisille ostosparatiiseille juoksevien, tönivien ja vihaisen näköisten ihmisten keskellä.

Pienen hiekkatiepätkän päässä omassa rauhassaan peltojen keskellä sijaitseva kartano itsessään on ammattiopiston maatalousoppilaitoksen yhteydessä oleva vuokrattava juhlatila, kaunis arvokas vanha rakennus, jonka vieressä uudemmassa osassa sijaitsee opiskelijaravintola ja pieni kauppa. Tilapuodissa myydään sekä Ahlmanin tilan että muidenkin lähitilojen tuotteita, aivan ykkösiä valikoimissa ovat paitsi tuoksuvat tuoreet leipomukset, myös Ahlmanin oman meijerin maitotuotteet - juustot, jogurtit ja viilit, jotka todella hakevat vertaistaan maussa. Tuollaisia pienmeijerituotteita ei saakaan ihan joka paikasta, muut meijerit ja juustolat kun ovat aika kaukana Tampereesta.


Rauhallisen lauantaiaamuun sopii linnun laulu, vihreän ruohon tuoksu ja tilalla asustelevien eläimien laiska käyskentely aitauksissaan. Hevoset, lehmät, lampaat, kanat ja puput laiduntavat ulkosalla ja näyttävät viihtyvän, opiskelijat hoitavat ne ja me turistit saamme vain ihailla kahvikuppostemme äärellä. Näiden onnellisten eläinten tuotoksia myydään pienessä puodissa, meille sieltä tarttui mukaan paitsi rievää, myös juustoja ja viiliä ja pari pientä tainta omaan parvekepuutarhaan. Ahlmanin tilan pienmeijerin fetamainen juusto oli äärettömän hyvää salaatissa, se oli fetan ja kotijuuston sekoitus, oivallinen sellainen. Sinihomejuusto katosi parempiin suihin illan elokuvaa keksien kanssa katsoessa, munajuusto taas lisukkeena lounassalaatin ja kanafileen kanssa.


Vinkkinä kaikille maatilaostoksia tekemään haluaville: keskiviikkona 22.6. Ahlmanin kartanolla pidetään perinteinen pihatori, jossa lähialueiden tuottajat myyvät vihanneksiaan, marjojaan ja leipomuksiaan. Juhannukseksi siis parhaat mahdolliset uudet perunat pöytään ja juuri maasta vedetyt tuoreet porkkanat grillissä tirisevien pihvien kaveriksi. 

Perunasta on moneksi. Tän vuoden tehtävä on todistaa se ittelleni ja kanssaruokailijoilleni, jotenkin hassusti sitä ittekin melkein ehti unohtaa, että peruna on niin monipuolinen, että peruna on muutakin kun keitetyt peruspallurat tai muusiksi tehty kuohkea mössö. Tai pakastepussista pellille kipatut tikut uunissa tai valmiiksi silputtu pakasteraaste laatikoissa. Tuore peruna muuntuu uskomattoman kivoiksi erilaisiksi lisukkeiksi, mun pitää vaan löytää vaihtoehdoista ne parhaat ja nämä helpot reseptit on ehdottomasti niitä. Perunoita monella mallilla maataloustyötä kunnioittaen siis, olenhan minä pottuperiltä kotoisin:


KARTANON PERUNALASTUT KAKSION MALLIIN
uunipellillinen:

2 normikokoista perunaa
oliiviöljyä
suolaa

- Pese perunat hyvin, siivuta ne juustohöylällä ohuiksi lastuiksi, levitä lastut yksitellen uunipellille leivinpaperin päälle ja sivele pullasudilla pintaan oliiviöljyä. Ripottele suolaa kauttaaltaan koko pellilliselle ja paista 180'C noin 20 minuuttia. Jos paistamisen jälkeen pinnalla on ylimääräistä öljyä, sen voi imeyttää talouspaperiin.

Oh, ihana leffailta ittetehtyjen rapsakoiden perunalastujen kaverina! Lastujahan voi maustaa tahtoessaan myös pippurilla, paprikalla, valkosipulijauheella, tillillä tai melkein millä vaan keksii. Tää ensimmäinen kokeilu oli tarkoituksella ihan vaan suolalla eikä ne oikein muuta tarvikaan kyllä. Muutama lastu, joihin öljyä tuli holvattua ehkä liikaa, jäi pehmeäksi eikä ollu oikein kivoja. Kohtuus siis öljynkin käytössä, vähemmän parempi tällä kertaa.


LOHKOPERUNAT
perunoita (pari pottua per syöjä)
öljyä
Santa Marian perunamaustetta

- Pese perunat, pilko ne kuoripäällisinä lohkoiksi ja levittele lohkot uunipellille leivinpaperin päälle. Yhdestä perunasta tulee 8 lohkoa. Kaada perunoiden päälle ohuena norona öljyä niin, että kaikkiin tulee pieni viiva, ihan pieni vain, ei paljoa tarvi - joskus en laita ollenkaan.
- Paista perunoita n. 30 minuuttia 200'C:ssa uunissa. Väristä näkee milloin ne on hyviä, maistamalla yhtä pikkasen tietää viimeistään. Ripottele perunamaustetta juuri uunista tulleiden lohkojen päälle ja sekoittele nostelemalla perunat mausteisiksi kauttaaltaan.

Lohkoperunat on euroopan helpoimmat! Hyvät ja helpot, se on kai mun motto. Lohkoperunat toimii muuten rosmariinillä tai timjamilla maustettuna myös, silloin jätä toi perunamaustesetti käyttämättä. Ei sitä muutenkaan välttämättä tarvi, ripaus suolaa riittää loistavasti.


KESÄINEN PERUNASALAATTI
(isolle porukalle)

2 kg uusia perunoita
2 prk kermaviiliä
1 nippu kevätsipuleiden varsia
1 nippu tilliä
2 valkosipulin kynttä

Pese ja keitä perunat. Leikkele sipulin varret pieniksi, samoin tilli ja valkosipuli ja sekoita sekä ne että keitetyt potut sitten kermaviilin kanssa yhteen.

Namia! Semmonen kiva raikkaampi lisäke grillauksille, kiitti veljeni vaimolle vinkistä! Heleppo ku mikä, ei melekein voi epäonnistua kyllä keltään.


PESTOPERUNAT
2 annosta:

6 normikokoista perunaa
2 rkl vihreää pestoa

- Pese, kuori ja keitä perunat ja pilko ne lämpiminä suupalankokoisiksi palasiksi tarjoiluastiaan. Lisää joukkoon pesto, kääntele se kevyesti sekaisin perunoiden kanssa ja tarjoile lisukkeena lihan, kalan tai melkein minkä vaan kanssa.

Miten helposti voikaan saada aikaiseksi hyvää! Pestoperunoista saa kyllä makua ruokaan kuin ruokaan, lisäksi ne näyttää hirmuisen herkullisille. Kelpaa siis parempaankin pöytään vieraiden nautittaviksi.


UUNIPERUNA
2 annosta:

2 isoa perunaa
2 tl voita
ripaus suolaa
- Pese perunat ja viillä niiden pintaan veitsellä ristit. Laita ne uuniin 200'C, paista perunoiden koosta riippuen 30-50 minuuttia. Noin puolessa välissä paistamista lusikoi perunoiden päälle voinokareet ja ripota vähän suolaa, saat rapean ja hyvän pinnan pottuloisille. Kypsyys on helppo tunnustella haarukalla perunan päälle tehdyn ristin kohdalta puutikulla tai haarukalla.

Täydellisen maistuva lisuke pihville tai kalalle, erinomainen lounas sellaisenaan pienen täytekastike nokareen kera. Kylmäsavulohta tai savuporoa, miksei ihan kinkkua tai tonnikalaakin ranskankerman sekaan pienen pippuriripauksen kanssa.


UUDET PERUNAT JA VOI-SIPULISOOSI
Riippuen syöjien määrästä...

uusia perunoita
nippu uusia sipuleita varsineen
voita
tilkkanen vettä

- Pese ja keitä uudet perunat.
- Mittaa kattilaan tilkkanen vettä ja pilko sinne sipulit varsineen kaikkineen, etenkin varsineen. Kiehauta hetki niin että sipulit pehmenevät, ota sitten kattila liedeltä ja sekoita joukkoon iso kokkare voita syöjien määrästä riippuen. Tarjoile soosi heti uusien perunoiden kaverina.

Tämä on parasta, mitä kesä voi ihmiselle tarjota. Uudet perunat ja voi-sipulisoosi, muuta ei maailma tarvitse!


HASSELBACKAN PERUNAT
2 annosta:

4 perunaa
2 - 3 rkl voita
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
valkosipulijauhetta
½ dl korppujauhoja

- Pese perunat ja leikkaa ne siivuiksi niin, että jätät kuitenkin jokaisen siivun alaosasta kiinni, et siis leikkaa ihan pohjaan saakka. Varovaisuutta ja keskittymistä siis, nauratti vähän miten vaikeaa näin helppo juttu voikaan olla. Laita perunat sitten uunivuokaan.
- Sulata voi ja sivele perunat sillä reilulla kädellä voita säästelemättä. Ripottele mausteita perunoiden pinnalle, kohtuullisen paljon saa olla, jos haluaa pottuloisiin makua.
- Paista perunoita 200'C:ssa uunissa noin 50 minuuttia. Ota ne sitten hetkeksi uunista, voitele pinnat vielä kerran ja kuorruta perunat korppujauholla. Paista muutama minuutti lisää niin, että pinta saa kauniin kullanruskean värin.

Hitsit nää oli hauskoja! Miks mie en ole koskaan aikaisemmin kuullu näistä, miks mikään ravintola ei ole koskaan tarjoillu näitä mulle! Kiitos erään lauantaiaamupäivän lisäkegooglailut ja Pastanjauhajat, eri versioita löytyi kymmenittäin! Peruna ei ole ollenkaan niin tylsä ja mauton ruoka-aine kun äkkiseltään vois kuvitella - nämä ei tarvi juustoraastetta eikä kermaa eikä mitään muutakaan ylimääräistä, mausteet ja voisula yksissään tekee näistä täydellisiä.

Hassun sattuman tähän ruokaan toi samaisen lauantai-iltapäivän kävelylenkki uudessa ympäristössä - Hasselbacka sijaitsee Nokialla! Ainakin yks Hasselbacka siis, mulle nää perunat on nyt ikuisesti sieltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti