Koulujen päättäjäisjuhlaviikonloppu on ihana syy nähdä sukulaisia, juhlia valmistuvia serkkuja, tervehtiä uusia ylioppilaita ja toivottaa heille tuulta purjeisiin tulevaisuudessa eteenpäin. Juhlat on mahdollisuus nähdä "vanhoja" sukulaisia ja tutustua uusiin pieniin suvunjatkajiin, tavata uudet puolisot, kuulla kuulumiset ja vaihtaa mielipiteitä päivän polttavista asioista eri alojen asiantuntijoiden kanssa, niitähän sukulaiset omassa elämässään ovat. Perinteet tuolle keväiselle juhlinnalle on pitkät vaikka juhlien muoto ja tapa ovatkin uusiutuneet vuosien saatossa, jopa nuoruuden päättymisen arvokkaasta symbolista, ylioppilaslakista, on tehty uusia versioita. Veri on kuitenkin vettä sakeampaa, vaikka tavat juhlia muuttuvatkin, vieraslistalla sukulaiset on ja pysyy, ne eivät muutu mihinkään.
Vanhoilla ja arvokkailla suvuilla on vaakunat. Vaikka oman sukuni lähipiiri onkin kohtuullisen suuri ja sukunimi erikoinen sekä äitini että isäni puolelta, ei meillä ole omaa vaakunaa. Me emme tarvitse symboleita tunteaksemme yhteyttä toisiimme tai tunnistaaksemme toisemme pitkistä maantieteellisistä välimatkoista huolimatta. Maantieteellisillä paikoilla - kunnilla, kaupungeilla, maakunnilla, lääneillä ja mailla - on kuitenkin kaikilla omat vaakunansa, vaakuna on Tampereellakin. Oulun kaupungin vaakuna on mielestäni aina ollut yksi kauneimmista ja symbolisimmista vaakunoista, lohi, meri ja linna, nuo kolme yhdessä ovat ehdottomasti yhtä kuin Oulu. Rovaniemen kaupunki vaihtoi vaakunaansa kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyessä muutama vuosi sitten, entisen Ounasvaaran laen ja sen päällä räiskyvien revontulten tilalle tuli maalaiskunnan vaakunan Ounas- ja Kemijokien yhtymäkohta vehreillä rantaniityillä höystettynä. Vaakunassa jokien uomat on kuvattu salamamallisiksi symboloimaan vesivoiman valjastamista sähköntuotantoon ja noiden jokien yläpuolella leiskuu liekki, entisvanhainen merkkituli (totto), joka puolestaan kuvastaa lappalaisten pitkää historiaa alueella. Kaunis ajatus tuossakin vaikka vaakuna itsessään on vähän tylsän näköinen eikä ollenkaan niin raikas kuin kaupungin entinen vaakuna sini-valkoisine talvisine kaamosvärityksineen oli.
www.ouka.fi/city/albumi/vaakuna
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rovaniemen_vaakuna
www.ouka.fi/city/albumi/vaakuna
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rovaniemen_vaakuna
Tampereen vaakunassa on tarinaa myös, vaakunaan on itseoikeutetusti kuvattu Tammerkoski, sen reunamillahan koko kaupunki on syntynyt. Kosken lisäksi vaakunassa on kaupankäynnin jumalan Merkuriuksen sauva kaupunkia kuvaamassa ja vasara, jonka symboliarvo on edellisten vuosisatojen teollistumisen ajassa. Nykyisin käytössä olevaa 1960-luvulla tehtyä puna-keltaista vaakunaa on syytetty neuvostoyhteyksistä, sen on ajateltu juontavan juurensa Tampereen maineesta punaisena kaupunkina veljessodassa, mutta tarve monimutkaisen vanhan vaakunan uudistamiseen tuli ihan arkipäiväisesti vaakunan käyttämisen helpottamisesta painotöissä, värit uuteen vaakunaan on valittu Satakunnan ja Hämeen maakuntien vaakunoista ilman sen suurempaa ideologiaa. Huolimatta nykyisen vaakunan yksinkertaistuksesta nuo vanhassa vaakunassa jo olleet samat symbolit tunnistaa siitä edelleen. Vanhassa vaakunassa kuvataiteellisuus vaan oli kauniimpaa ja värit, totta tosiaan, hieman vähemmän... hmm... neuvostohenkiset. Uudessa vaakunassa Tampereen T-kirjain on vasara ja Merkuriuksen sauva alalaidassa yksin entisen sauva-vasara-asetelman sijasta. Vanhassa vaakunassa villinä virtaillut Tammerkoski näyttää myös hieman rauhoittuneen, annettuun uomaansa asettuneelta kun yksinkertaistuksessa kivet, pyörteet ja vaahtopäät ovat kosken virrasta kadonneet. www.tampere.fi/vaakunat.html
Vanhasta vaakunasta on tehty Tampere-postimerkki, ostin niitä muutaman Vapriikin Museokaupasta, kun siellä muilla asioilla poikkesin. Minusta tuo idea on ihana, niin paljon turhemmastakin on postimerkkejä maailmassa tehty, joten miksi tosiaan ei oman kotikaupungin vaakunasta! Tampere-aiheinen postikortti tervehdyksenä ystävälle saa ihan erilaisen ilmeen, kun siinä on tavallisten kukkakuvioisten kesämerkkien sijasta oman kaupungin vaakunamerkki. Toistaiseksi olen nähnyt merkin myytävänä vain tuolla museokaupassa, mutta en tiedä saako sitä myös jostain muualta. Saispa, olis kivaa että sitä saisi ostettua maanantaisinkin niin halutessaan.
Museokaupassa on paljon muutakin sellaista mitä saa ostettua vain sieltä, pienessä putiikissa on paljon nähtävää ja hypisteltävää, vähän erilaista tavaraa kuin muissa kaupoissa on tarjolla. Viime viikonlopun ylioppilasjuhlien takia minä sinne kauppaan tällä kerralla oikeasti menin vaikka postimerkkilöytöjä vahingossa sitten teinkin ja jäin miettimään vaakunoita ja niiden symboliikkaa postimerkkiä kotona katsellessani. Menin museokauppaan, koska halusin antaa suuren työn tehneelle serkkutytölleni ylioppilaslahjan, lahjan jolla on symboliarvoa, lahjan jolla on tarina - tarina kun on tytöllä itselläänkin vaikkakin alkutekijöissään vasta elämän ollessa vielä edessä ja tulevaisuus tuloillaan. Serkkuni kirjoittaa, hän tekee tekstejä ja lukee paljon, arvostaa vanhaa ja kaunista, niinpä museokauppa oli oikea osoite lahjan hankinnalle, lahjan, joka on juuri minulta juuri hänelle. Tuo tyttö sai lauantaina Muistojen laatikon, rasian, johon hän voi kerätä omia pieniä muistojaan matkansa varrelta talletettavaksi pieniksi salaisuuksiksi itselleen, symboleiksi, joiden arvon vain hän itse ymmärtää. Laitoin rasiaan valmiiksi vanhanaikaisen mustekynän ja pullon mustetta, noilla vanhoilla välineillä hän voi kirjoittaa paperille uusia ajatuksiaan. Tyttö sai rasiassa myös kauniin korun, vanhasta valokuvasta käsin tehdyn esineen, jossa vanha kuva sai uuden elämän. Ja sitten tyttö sai ajatelman, muutaman lauseen, jotka olivat minulta hänelle, pieni miete vanhemmalta tytöltä nuoremmalle, nuoren aikuisen elämään ja uuteen maailmaan vasta astuvalle. Serkkuni ymmärsi lahjan symboliikan, olemme hänen kanssaan samalla sivulla siinä asiassa. Olisin voinut ostaa hänelle osan astiastoa tai maljakon, ja hetken harkitsin niin tekevänikin, mutta jotenkin minussa oli ajatus siitä, että lahjallakin pitää olla sielu, lahjassa olla ajatus ja toisenlainen arvo, oli olo että lahjan pitää olla paitsi saajansa, myös antajansa näköinen eikä trendikkään ja nykyaikaisen astiaston osana oleminen olisi ollut minua.
Jotain uutta ja jotain vanhaa, jotain perinteistä ja jotain tuunattua. Juhlat uudistuvat vaikka syyt juhliin ovatkin ne samat vanhat, myös juhlaherkut uudistuvat ja muodissa on milloin cup caket, mud caket, cheese caket, croissantit, cocktailleivät tai muut uutuudet, uuden nimen saaneet perinteiset tuunatut. Perinteisistä herkuista pitää ehdottomasti näin juhlien jälkimainingeissa nostaa esiin yksi unohtunut ihanuus, cocktailtikut! Niitä ei ole saanut piiiiiiiitkään aikaan missään, joten niitä piti tehdä itse koulujen loppumista juhlistamaan. Ja koska ajatus tämän tekstin kirjoittamiseen lähti alunperin uudesta ja vanhasta rinnakkain, kokeilin jotain itselleni aivan uutta ja leipaisin uudenlaisen kakun - niin hyvän, että kelpaisi kyllä komeampiinkin juhliin kahvipöydän koristeeksi!
Museokaupassa on paljon muutakin sellaista mitä saa ostettua vain sieltä, pienessä putiikissa on paljon nähtävää ja hypisteltävää, vähän erilaista tavaraa kuin muissa kaupoissa on tarjolla. Viime viikonlopun ylioppilasjuhlien takia minä sinne kauppaan tällä kerralla oikeasti menin vaikka postimerkkilöytöjä vahingossa sitten teinkin ja jäin miettimään vaakunoita ja niiden symboliikkaa postimerkkiä kotona katsellessani. Menin museokauppaan, koska halusin antaa suuren työn tehneelle serkkutytölleni ylioppilaslahjan, lahjan jolla on symboliarvoa, lahjan jolla on tarina - tarina kun on tytöllä itselläänkin vaikkakin alkutekijöissään vasta elämän ollessa vielä edessä ja tulevaisuus tuloillaan. Serkkuni kirjoittaa, hän tekee tekstejä ja lukee paljon, arvostaa vanhaa ja kaunista, niinpä museokauppa oli oikea osoite lahjan hankinnalle, lahjan, joka on juuri minulta juuri hänelle. Tuo tyttö sai lauantaina Muistojen laatikon, rasian, johon hän voi kerätä omia pieniä muistojaan matkansa varrelta talletettavaksi pieniksi salaisuuksiksi itselleen, symboleiksi, joiden arvon vain hän itse ymmärtää. Laitoin rasiaan valmiiksi vanhanaikaisen mustekynän ja pullon mustetta, noilla vanhoilla välineillä hän voi kirjoittaa paperille uusia ajatuksiaan. Tyttö sai rasiassa myös kauniin korun, vanhasta valokuvasta käsin tehdyn esineen, jossa vanha kuva sai uuden elämän. Ja sitten tyttö sai ajatelman, muutaman lauseen, jotka olivat minulta hänelle, pieni miete vanhemmalta tytöltä nuoremmalle, nuoren aikuisen elämään ja uuteen maailmaan vasta astuvalle. Serkkuni ymmärsi lahjan symboliikan, olemme hänen kanssaan samalla sivulla siinä asiassa. Olisin voinut ostaa hänelle osan astiastoa tai maljakon, ja hetken harkitsin niin tekevänikin, mutta jotenkin minussa oli ajatus siitä, että lahjallakin pitää olla sielu, lahjassa olla ajatus ja toisenlainen arvo, oli olo että lahjan pitää olla paitsi saajansa, myös antajansa näköinen eikä trendikkään ja nykyaikaisen astiaston osana oleminen olisi ollut minua.
Jotain uutta ja jotain vanhaa, jotain perinteistä ja jotain tuunattua. Juhlat uudistuvat vaikka syyt juhliin ovatkin ne samat vanhat, myös juhlaherkut uudistuvat ja muodissa on milloin cup caket, mud caket, cheese caket, croissantit, cocktailleivät tai muut uutuudet, uuden nimen saaneet perinteiset tuunatut. Perinteisistä herkuista pitää ehdottomasti näin juhlien jälkimainingeissa nostaa esiin yksi unohtunut ihanuus, cocktailtikut! Niitä ei ole saanut piiiiiiiitkään aikaan missään, joten niitä piti tehdä itse koulujen loppumista juhlistamaan. Ja koska ajatus tämän tekstin kirjoittamiseen lähti alunperin uudesta ja vanhasta rinnakkain, kokeilin jotain itselleni aivan uutta ja leipaisin uudenlaisen kakun - niin hyvän, että kelpaisi kyllä komeampiinkin juhliin kahvipöydän koristeeksi!
COCKTAILTIKUT
Äärettömän ihana perinteinen juhlaherkku, joka on viimeistään nyt aika kaivaa naftaliinista ja tuunata uusiksi. Huippuyhdistelmiä ovat mm.
- Lihapulla, Oltermanni-juusto, kurkku, tumma viinirypäle
- Feta-juusto, hunajameloni, ilmakuivattu kinkku
- Nakki, Emmental-juusto, paprika, vihreä viinirypäle
- Kirsikkatomaatti, Mozzarella-juusto, basilikanlehti, oliivi
- Leipäjuusto, kylmäsavulohi, kurkku, appelsiini
Vapaasti vaan varioimaan ja ideoimaan, nämä on käteviä ja kivoja ja ah niin perinteisiä juhlanaposteltavia, joita on hauskaa tehdä myös yhdessä perheen pienempien kanssa! Pilko valmistusta varten tikkuihin aiotut ainekset sopivan kokoisiksi kuutioiksi, tikuta ne sitten yhteen ja asettele lautaselle tarjolle. Ainesjärjestyksellä ei ole niin väliä, kunhan alimmaisena on isoin ja tasareunaisin pala, esimerkiksi neljäsosalihapulla, ettei käy niin kuin kuvassa, että tikusta tulee Pisan kalteva torni tai kokonaan pystyssäpysymätön rakennelma.
Äärettömän ihana perinteinen juhlaherkku, joka on viimeistään nyt aika kaivaa naftaliinista ja tuunata uusiksi. Huippuyhdistelmiä ovat mm.
- Lihapulla, Oltermanni-juusto, kurkku, tumma viinirypäle
- Feta-juusto, hunajameloni, ilmakuivattu kinkku
- Nakki, Emmental-juusto, paprika, vihreä viinirypäle
- Kirsikkatomaatti, Mozzarella-juusto, basilikanlehti, oliivi
- Leipäjuusto, kylmäsavulohi, kurkku, appelsiini
Vapaasti vaan varioimaan ja ideoimaan, nämä on käteviä ja kivoja ja ah niin perinteisiä juhlanaposteltavia, joita on hauskaa tehdä myös yhdessä perheen pienempien kanssa! Pilko valmistusta varten tikkuihin aiotut ainekset sopivan kokoisiksi kuutioiksi, tikuta ne sitten yhteen ja asettele lautaselle tarjolle. Ainesjärjestyksellä ei ole niin väliä, kunhan alimmaisena on isoin ja tasareunaisin pala, esimerkiksi neljäsosalihapulla, ettei käy niin kuin kuvassa, että tikusta tulee Pisan kalteva torni tai kokonaan pystyssäpysymätön rakennelma.
DAIM-KAKKUPohja:
2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl pikakahvijauhetta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
50 g voita
Täyte:
5 dl vettä
2½ dl vaniljakreemijauhetta
100 g valkosuklaata
Päälle:
200 g Daim-suklaata
1 dl kuohukermaa
1 pss Daim-rakeita
- Vaahdota kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahdon joukkoon sulatetun voin kanssa. Paista pohja leivinpaperilla vuoratussa piirakkavuoassa 200'C noin 15 minuuttia. Kumoa hieman jäähtynyt pohja leikkuulaudalle ja poista leivinpaperi sen päältä. Halkaise pohja puoleksi kahteen yhtä suureen lieriöön. Pohja on aika ohut, joten halkaise se varovasti sahalaitaveitsellä.
- Valmista täyte vatkaamalla kylmään veteen vaniljakreemijauhe. Sekoita sitten joukkoon sulatettu valkosuklaa. Levitä pohjan alapuolikkaan päälle noin puolet täytteestä, nosta sitten toinen levy ensimmäisen päälle ja levitä loppu täyte sille. Nosta komeus pakastimeen kuorrutteen valmistamisen ajaksi.
- Kaada kuohukerma kattilaan ja lisää joukkoon paloiteltu Daim-suklaalevy. Anna suklaan sulaa ja sekoita seosta varovasti.
Ripottele Daim-rakeet pakastimesta otetun kakun päälle ja kaada kuorrute kaikkein päällimmäiseksi niin että sekä rakeet että kakun reunat peittyvät sen alle. Säilytä kakku viileässä tarjoiluun saakka, päällinen voi alkaa valua huoneenlämmössä.
Oh, olenkin aina miettiny miten tätä ihanuutta saisi tehtyä itse! Pakasteallaskakku aina silloin tällöin huutelee mulle kaupassa. Loppujen lopuksi tää oli aika helppokin vielä - pelottavan helppo linjojaan ajatellen. Ja se sopivasti erilainen kakku perinteisen mansikkakermakakun rinnalle parempaankin juhlapöytään.
½ tl leivinjauhetta
1 tl pikakahvijauhetta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
50 g voita
Täyte:
5 dl vettä
2½ dl vaniljakreemijauhetta
100 g valkosuklaata
Päälle:
200 g Daim-suklaata
1 dl kuohukermaa
1 pss Daim-rakeita
- Vaahdota kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahdon joukkoon sulatetun voin kanssa. Paista pohja leivinpaperilla vuoratussa piirakkavuoassa 200'C noin 15 minuuttia. Kumoa hieman jäähtynyt pohja leikkuulaudalle ja poista leivinpaperi sen päältä. Halkaise pohja puoleksi kahteen yhtä suureen lieriöön. Pohja on aika ohut, joten halkaise se varovasti sahalaitaveitsellä.
- Valmista täyte vatkaamalla kylmään veteen vaniljakreemijauhe. Sekoita sitten joukkoon sulatettu valkosuklaa. Levitä pohjan alapuolikkaan päälle noin puolet täytteestä, nosta sitten toinen levy ensimmäisen päälle ja levitä loppu täyte sille. Nosta komeus pakastimeen kuorrutteen valmistamisen ajaksi.
- Kaada kuohukerma kattilaan ja lisää joukkoon paloiteltu Daim-suklaalevy. Anna suklaan sulaa ja sekoita seosta varovasti.
Ripottele Daim-rakeet pakastimesta otetun kakun päälle ja kaada kuorrute kaikkein päällimmäiseksi niin että sekä rakeet että kakun reunat peittyvät sen alle. Säilytä kakku viileässä tarjoiluun saakka, päällinen voi alkaa valua huoneenlämmössä.
Oh, olenkin aina miettiny miten tätä ihanuutta saisi tehtyä itse! Pakasteallaskakku aina silloin tällöin huutelee mulle kaupassa. Loppujen lopuksi tää oli aika helppokin vielä - pelottavan helppo linjojaan ajatellen. Ja se sopivasti erilainen kakku perinteisen mansikkakermakakun rinnalle parempaankin juhlapöytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti