Kahvia ja leipää jo vuodesta 1997

Mietiskelin tässä yhtenä päivänä leivän leipomista. Sitä, miten ennen tein useinkin leipää, vaivasin taikinaa ja pyörittelin siitä erilaisia sämpylöitä, patonkeja, vuokaleipiä ja täytettäväksi tarkoitettuja focaccioita. Leipominen on mukavaa ja rentouttavaa, kiireisten päivien ajatusten hullunmyllyn keskellä taikinan tekeminen on terapiaa, jossa elämän monimutkaiset juonikuviot vetelevät mutkansa suoriksi ja uunista leviävän paistuvan leivän huumaava tuoksu saa asiat tuntumaan helpommilta ja ongelmat pienemmiltä. Herkullinen ja tuore leipä on paras mahdollinen välipala, lounas ja illallinen, yksi hyvä leipä riittää parantamaan huonosti alkaneen päivän ja muuttamaan sen suuntaa. Paremman päivän resepti on siis kuppi kahvia ja kunnon leipä - kuppi kahvia kauniista kupista. Siitä ajatukseni eksyivät kahviin.

Kauniita kahvikuppeja löytää silloin tällöin. Marjamäen pajutilalta ostin kerran yhden, kirppareilta mukaan on tarttunut muutama ja pienistä sisustusliikkeistä joitakin keskenään erilaisia eriparisia kauniita mukeja.Yhdeltä matkalta on kuvassa esiintyvä valkoinen kuppi, joka sai kuin vahingossa aivan erityisen merkityksen ja muuttui myöhemmin yhdeksi rakkaimmista astioistani. Jos minulla olisi kolmekymmentä sekuntia aikaa poistua kotoani lopullisesti ja saisin ottaa mukaani vain siinä ajassa kokoon keräämäni kamppeet, tuon mukin nappaamiseen kuluttaisin niistä sekunteista viisi. Kuppeja jokainen kerää joko sarjoina tai eri parisina yksilöinä oman mielensä mukaan, jokaiselle joku kupeista on se tärkein ja käytetyin. Hassusti kotiutuminen uuteen paikkaan tai työpaikkaan on vähän kupista kiinni - kotonaan tuntee olevansa silloin, kun kädessä on se tuttu ja tärkeä toveri, se johon tietää voivansa luottaa. Kahvilla ratkaistaan suuria ja pieniä kysymyksiä, ystävän kanssa kahvikupposen äärellä jaetaan salaisuuksia ja tehdään suunnitelmia, puidaan tapahtuneita tulevaisuutta varten oppiakseen. Minua nauratti, kun viime vuonna syyskesäisenä iltana katselimme ulkoilmaesityksenä elokuvan Havukka-ahon ajattelija, siinä Konsta Pylkkänen nosti esiin saman huomion mihin minäkin olen joskus kiinnittänyt huomioni: "Keithäytethän ensin kahavit" on pohjoisen ihmisten loistava ja todella toimiva tapa ostaa lisäaikaa vaikeampien asioiden tekemiselle. Kun keitetään ensin kahvit ja istutaan nauttimaan kupillinen, näyttää moni juttu tuon kupillisen jälkeen helpommalta, niiden toteuttamiseenkin on enemmän energiaa. Äitini keittää usein kahvit, keittää paitsi itselleen, keittää myös muille lähellään oleville ihmisille. Itse muistan istuskelleeni kahviloissa lukiosta lähtien, kahviahan piti oikein opettelemalla opetella juomaan - ei se alusta asti mikään taikajuoma ole ollut vaikka tänä päivänä ilman sitä en voisikaan olla.

Toisille kahvikuppeja tulee ja kuppeja menee, kaikilla kupeilla ei aina ole niin suurta tunnearvoa eikä merkitystä. Mutta kun kuppiinsa haluaa hyvää kahvia, tiedän Tampereella ehdottoman hyvän paikan tuon sisällön hankkimiseen: Hatanpään valtatien alussa ihan Tampereen keskustassa on Paapan Kapakan ja R-Kioskin välissä pieni putiikki suklaanruskeine markiiseineen, on ollut siinä jo kymmeniä vuosia, 76 vuotta jos tarkkoja ollaan. Koskilinnan Kahvikauppa on Tampereen vanhin yksityinen kauppaliike, joka on toiminut samalla paikalla kokoajan. Pieni kahvikauppa myy paitsi kahvia, myös teetä, käsintehtyjä suklaita, tuoretta Kouvolan lakritsia ja pienenpieniä matkamuistoja Tampereelta. Kahvikaupan erikoisuus on papuina tai erilaiseksi jauhatukseksi palvelutilanteessa ostettava kahvi, Tampere Sekoitus. Tampere Sekoitus on valmistettu salaisella reseptillä, sen miedohko paahto on mukavan makuinen ihan arkipäivän kahviksi, sellainen hymyilyttävän hyvä, tavallisen aromaattisen kahvin makuinen, ei pilattu millään turhalla erilaisuuden tavoittelulla tai lisätyillä mauilla niin kuin ei turhuuksilla ole pilattu Tamperekaan. Tampere Sekoitus on loistava tuliainen, kiva lahja ystävälle ja oikein hyvä tarjottava paitsi vieraille, myös itselle omaan hemmotteluhetkeen silloin tällöin. www.koskilinnankahvikauppa.fi

Tekaise siis taikina, leivo leipä ja täytä se, keithäytä kahavit ja istu hetkeksi alas nauttiaksesi elämästä tai parantaaksesi kulumassa olevan päivän suuntaa yksin tai yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Kahvila Siilinkarin tyyliin Veronan leivän saat focacciasta,  kun täytät sen salaatilla, kurkulla, paistetulla kanalla, parmesanilla ja caesar-kastikkeella. Milanon leipä focacciasta tulee, kun halkaistun leivän täyttää rucolalla, tomaatilla, mozzarellalla ja parman kinkulla, käyttää kastikkeena pienen lusikallisen pestoa. Siilinkarin focacciat tarjoillaan hauskasti 60-lukuisen Aamulehden näköiseen paperiin pakattuna, mitenhän taittelisi kääreet kotona toteutettuihin versioihin, jos tänään vähän leipoisi iltaa ajatellen...
www.linkosuo.fi/kahvilat/siilinkari

FOCACCIA
4 kpl:

3 dl vettä
½ pkt hiivaa (25 g)
2 tl suolaa
3 dl Durumvehnäjauhoja
3 dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja
2-3 rkl oliiviöljyä

- Liuota hiiva kylmään veteen. Lisää jauhot vähitellen ja alusta hyvin vaivaten löysäksi taikinaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa (esim. laita kulho lämpimään vesialtaaseen) 45-60 min. Kylmään veteen alustettu taikina kohoaa hitaammin kuin kädenlämpöiseen veteen alustettu taikina, mutta hitaan kohotuksen ansiosta leipä saa paremman maun.
- Jaa kohonnut taikina neljään osaan, painele jokaisesta käsin n. 10 x 20 cm:n levy ja laita ne uunipellille liinan alle lämpimään paikkaan kohoamaan vielä 45 min ajaksi.

- Voitele hyvin kohonneet focacciat kevesti öljyllä pilaamatta niiden kohotusta. Paista 250'C noin 10-15 min. Sumuta focaccioita uuniin sumutuspullolla (vedellä) useamman kerran tai laita uunin pohjalle pieni vuoka vettä, jotta se höyrystyessään rapeuttaa focaccioiden pinnat. Älä peitä uunista otettuja focaccioita liinalla, anna niitten jäähtyä ilmavasti.

Nää on niin parhaita heti tuoreena! Taikinaan tai leipien päälle ennen paistamista voi lisäillä oliivia, aurinkokuivattua tomaattia, juustoa, tuoreita rosmariinin oksia tai valkosipulia oman maun mukaan. Mie tarttin tällä kertaa tavallisia "mauttomia" leipiä, joten kuvassa olevaan leipään en laittanu päälle mitään.