Turistin matka alkaa

Tänä tammikuisena viikonloppuna mie vihdoin olen valmis tähän, valmis toteuttamaan ajatuksen, jota olen pyöritellyt mielessäni enemmän ja vähemmän jo puolen vuoden ajan. Tai vuoden, kauemminkin kai, mutta puoli vuotta ihan vakavasti kuitenkin. Tänä viikonloppuna aloitan tarinani, joka oikeastaan alkoi jo vuonna 2004, silloin kun päätin uskaltaa hypätä, jättää Rovaniemen taakseni ja muuttaa etelään. Ei ihan etelään, mutta etelämmäksi kuitenkin, ei sinne missä ihmisiä on liikaa ja missä niillä on liian kiire, mutta sinne missä niitä kuitenkin on. Silloin kun päätin muuttaa Tampereelle.

Pidän matkustamisesta, siitä tunteesta, jonka uusien paikkojen konkreettinen kokeminen aiheuttaa. Niistä hetkistä, kun katselee uutena eteensä aukeavaa ympäristöä, tarkastelee sen yksityiskohtia ja noiden yksityiskohtien muodostamia osakokonaisuuksia, taloja, puistoja, katuja ja kauppoja, ihmisiä ja tapahtumia kaikissa niissä. Se tunne, kun on ulkopuolinen, mutta silti sisällä, kokee ja näkee yhtäaikaa, näkee kauemmas kun sellainen, jolle kaikki on entuudestaan niin tuttua, ettei tule oikeastaan edes katsoneeksi sitä. Se herättää ajatuksia.

Kun vuoden 2009 syksyllä matkustin viimeisiä kertoja bussilla keskustaan entiseltä asuinpaikaltani Lempäälän suunnalta, mietin omaa paikkaani Tampereella, omaa tamperelaisuuttani. Kutsuin edelleen kodikseni Oulua, kysyttäessä olin oululainen ja olen kai sitä edelleen. Oululainen isolla O:lla, uluko-oululainen, pohjoisen tyttö, joka nyt vaan sattuu asumaan Tampereella. Hymähtelin Tampereelle, sen punaisille tiilitaloille ja kaupungin kahtia jakavalle koskelle, hassulle murteelle, kahdelle jääkiekkojoukkueelle ja talojen sisään piilotetun kauppahallin mustamakkaralle. Tuona aamuna bussissa istuessani mietin omaa tamperelaisuuttani ja katselin ympärilläni avautuvaa kaupunkia, katselin sitä samoin kuin kuusi kokonaista vuotta olin jo katsellut. Vai olinko? Olinko mie koskaan kattonu Tamperetta kunnolla, tiesinkö mie mitä kaikkea Tampere oikeastaan on? Näsineula ja Takon tehdas, ketjukaupat ja Rosson ravintolat, Tappara, Ilves ja niitten fanit. Mutta mitä kaikkea Tampereella onkaan minulle tarjota, minulle ja kaikille muille, jotka haluaisivat nähdä. Niille, jotka olisivat valmiit kokemaan Tampereen, kotikaupunkinsa kuten turisti, kiinnostuneena, innostuneena, halukkaana nähdä ja tuntea.

Tervetuloa mukaani tutustumismatkalle Tampereelle, minun Tampereelleni, siihen kaupunkiin, joka pitää sisällään aikamoisen määrän kulttuuria ja kulinarismia, sisustusta ja lifestyleä, jos vaan vaivautuu pysähtymään hetkeksi ja katsomaan, avaa itsensä ja päästää Tampereen sisään.