Puuvillatehtaan kasvihuoneesta viehättäväksi kahvilaksi

Näsijärven poukaman kantakaupungista erottama Lapinniemen alue valtavine voimalaitoksineen ja vanhoine punatiilisine tehdasrakennuksineen on kiehtovan näköinen. Siellä tuli usein lenkkeiltyä silloin kun asuin Juhannuskylässä, Lapinniemi jo nimenä viehätti pohjoisen tyttöä. Miksi Lapinniemi on Lapinniemi, mitä lappia näin etelässä voi olla? Lapinraunioita tietenkin, lapsuuden metsäretkistä tuttuja kivimuodostelmia, röykkiöitä, joiden alkuperää on aikojen saatossa arvailtu niin ihmisen kuin jääkaudenkin tekemiksi. Mutta missä ne siellä ovat? Eivät missään. Nuo muinasjäännökset tuhoutuivat Lapinniemestä jo 1800-luvun alkupuolella sahaa sinne rakennettaessa, mutta alueen nimi on säilynyt tähän päivään saakka. Joku tarina tosin kertoi lappilaisten tulleen metsästämään Näsijärven näille reunamille saakka talvisin.

 

Lapinniemiemessä on sijainnut aikanaan tekstiilitehdas, yksi niistä suurista tamperelaisista, jotka ovat rakentaneet kaupungista sitä mitä se tänä päivänä on. Arthur Sommer vuokrasi Tampereen kaupungilta tiettömän tienpäässä olleen Lapinniemen yksinäisen kallioniemen ja perusti sinne toimintansa vuonna 1899 aloittaneen Tampereen Puuvilllateollisuus Oy:n puuvillatehtaan. Sommer oli 1800-luvun loppupuolella työskennellyt Finlaysonilla niin konttoristina kuin tehtaan isännöitsijänäkin, mutta riitaantunut kieli- ja kansallisuuskysymysten takia omistajina tuolloin vielä olleiden Nottbeckien kanssa. Sommerilla oli jo aiemmin ollut Jalintehdas -nimellä tunnettu 25 henkeä työllistänut kenkätehdas Puisto-Emmauksen tontilla Hämeenpuistossa, mutta se oli jouduttu lakkauttamaan työntekijöiden liiallisen alkoholinkäytön aiheuttamien ongelmien takia. 

Lapinniemeen perustetulla puuvillatehtaalla oli heti ensimmäisen toimintavuotensa lopussa töissä jo 380 henkilöä. Aluksi tehtaassa tuotettiin värjäämätöntä lankaa ja kangasta, mutta jo vuonna 1910 tehtaalla oli oma mallistonsa paita-, hame-, verho- ja lakanakankaiden suunnittelijalta. Myöhemmin tehtaan erikoisuuksiin kuuluivat sadetakki- ja metsästyspukukankaat. J. V. Snellmanin jalanjäljissä suomenmielinen tehtailija Sommer ehti olla mukana myös politiikassa. Hän edusti porvarissäätyä valtiopäivillä kolmeen otteeseen 1894, 1899 ja 1900 ja kaupunginvaltuutettuna hän toimi liki 30 vuoden ajan saaden kauppaneuvoksen arvonimen. Lapinniemen Puuvillatehdas Oy myytiin Tampellalle 1930-luvulla, uuden omistajan alaisuudessa sen toiminta jatkui aina vuoteen 1986 saakka.

       

Lapinniemen autioitunut kehräämöalue oli asuntomessukohde vuonna 1990. Tyhjilleen jääneeseen puuvillatehtaaseen rakennettiin messuja varten 122 asuntoa, koulutustilat sekä kylpylähotelli. Nykyään tehtaan tiloissa toimii Holiday Club Tampereen Kylpylä. Vaikka kylpylässä ei haluaisikaan vierailla, on kylpylän pihapiirissä toinen käymisen arvoinen kohde, viime marraskuussa ovensa avannut Kahvila Ansari, Marjamäen Pajutilan kaupunkiin muuttanut pikkusisko. Kahvilarakennus jo itsessään on nähtävyys, tehtailijan rouvalle vuonna 1913 rakennettu Birger Federleyn suunnittelema talvipuutarha, jossa puuvillatehtaan puutarhuri kasvatti taimiaan alueen puistoja varten. Kahvilan terassilta näkee paitsi vanhan tehtaan, myös vuonna 1910 valmistuneen tehtaan isännöitsijän asunnon. Tuon asunnon suunnitteli Tampereen Paloaseman suunnittelukilpailun väärällä nimellä voittanut naisarkkitehti Wivi Lönn.

 

Pienet ovat piirit olleet jo tuohon aikaan, samat nimet toistuvat paikallishistorian tarinoissa. Finlaysonit, Nottbeckit, Wivi Lönn ja Birger Federley... Kahvilatilan ollessa vielä tehtailijan rouvan kasvihuoneena on aika varmasti ollut mielenkiintoinen, hyvin erilainen alueen tämän päivän idyllisyyteen nähden. Kasvihuone, talvipuutarhaksi kutsuttu kaunis rakennus, lienee tuolloin edustanut rouvalle vehreyttä ja hiljaisuutta suurten, äänekkäiden ja savuisten tehtaiden keskellä. Onkohan talvipuutarhassa silloin jo tarjoiltu teetä? Onko siellä nautittu leivoskahveja naisten kesken miesten puhuessa politiikkaa ja suunnitellessa maan tulevaisuutta saleissa ja salongeissa? Kuuluikohan arkkitehti-Wivi miesten vai naisten salonkeihin tuolloin?

Vaikka viereinen voimalaitoskin on nimettu Naistenlahden mukaan, nauttivat Kahvila Ansarin runsaista valikoimista tänä sunnuntai-iltapäivänä myös kahviseuramme miesjäsenet. Mansikkakakkua, ranskalaista creme brulee -piirakkaa, limonello-torttua ja höyryävän makeaa ranskalaista suklaajuomaa. Ei jauheesta tehtyä kaakaota, vaan sulatetusta suklaasta keitettyä seikkailukirjojen kermaista juomaa. Jos 1900-luvun alun rakennuksiin otettiin malli Pariisin maailmannäyttelystä, on tämän päivän kahvilaherkut pariisilaisten esikuviensa mukaisia.

 

Mmm. Miten miellyttävä paikka kerrassaan! Valoista ja avara harmaanakin päivänä. Tyynyjä, kirjoja, musiikkia... Mitä muuta voi hyvältä kahvilalta toivoa? Sen tietenkin, että saisi kotiinsa samanlaista. Kahvila Ansarista saa. Isosiskonsa Marjamäen Pajutilan lailla Ansarikin on pieni myymälä. Kahvikuppeja, tarjoiluasioita, koriste-esineitä - todella kauniita asioita on kaupan kasvihuoneeseen tehdyssä kahvilassa myös.

 

Pysähdy. Tee pieni rauhallinen retki Lapinniemen kylpyläalueelle ja käy leivoskahveilla. Oikein kunnon kahvilla ison kakkupalan kanssa. 

Kiitos isoveljelleni ja hänen vaimolleen sekä Herra K:lle. Olitte täydellistä jälkiruokakahviseuraa sunnuntai-iltapäivään historian siipien havinassa.