Aamut torin rannassa

Pienenä tyttönä kesälauantaiaamut olivat tärkeitä. Niinä aamuina me lapset olimme isän mukana torilla aamukahvilla ennen isän kaupan aukeamista. Kahvihetki vanhasta Hailuotolaivasta tehdyn kahvilan edustalla 80-lukuisen Oulun kauppatorilla oli erityinen. Torikahvila oli keskustan kauppiaiden aamuinen kohtaamispaikka. Silloin kaupat aukesivat myöhemmin kuin nykyään, silloin aamuisin oli aikaa kahvitella. Vaniljapehmis pahvikupissa muovilusikalla maistuu edelleen noilta hetkiltä. Vaniljapehmis oli meidän lasten lauantaiaamukahvihetkeen kuuluva erityinen herkku, missään muualla pehmistä ei siihen aikaan syöty.

Lauantaiaamuisin isällä ei ollut kiire kaupalle. Torikahvilla kesäaamun auringossa ehdittiin istua kaikessa rauhassa. Aikuiset juttelivat, nauroivat ja viihtyivät isossa porukassa pienten pyöreiden pöytien ympärillä kuulumisiaan vaihtaen. Aikuisten kahvitellessa me lapset katselimme maisemaa, ihailimme aamuauringossa heräävää kaupunkia ja tyyntä merenpintaa laiturin takana. Ehkä se on juuri tuo rauha, joka aurinkoisina aamuina parkkihallista Laukontorin rantaa pitkin töihin kävellessä valtaa mieleni torikahviloita katsellessa. Niistä tulee hyvä mieli, kiireetön ja kesäinen olo. Yksi kahviloista on aivan erityisesti mieleeni. Tuo tyylikäs valkoinen kahvila marenkeineen ja vaahtokarkkeineen on minulle lapsuuden vaniljapehmis, herkku, jota on oikein odottaa saavansa aina vaan lisää. Voi sitä iloa, kun Ellen koppi ensimmäisenä nostettiin torille lumien sulattua.

Kahvila By Elleä ja 30 vuotta sitten pohjoisessa merenrantakaupungissa ollutta vanhaa laivakahvilaa ei toki suoraan voi rinnastaa toisiinsa, mutta aikuiseksi kasvaneen lapsen mielessä niissä yhdistyy sama arvokkuus. Minulle nuo kaksi kaunista kahvilaa ovat molemmat oman aikansa kesäisiä monumentteja, valko-mustia ja tyylikkäitä. On Laukontorilla laivojakin parkissa, mutta ne eivät ole samanlaisia, eivät yhtä feminiinillä tavalla romanttisia, ei sillä tavalla kuin Elle ja Hailuoto ovat.

Oulun torilla Hailuotolaiva oli se kahvila, johon kauppiaat halusivat kokoontua. Siellä sai voileipiä ja kunnon kahvia kunnon kupeista - aivan niin kuin By Ellestäkin. Ellen leivät ovat hyviä, kerta kaikkisen hyviä eri täytevaihtoehtoineen. Ja Ellestä saa kunnon kahvia myös, muuta kuin termarissa seissyttä lirua. Ongelma useissa pienissä kahviloissa on joko pohjaanpalanut tai alunperinkin liian laihaksi keitetty sumppi. By Ellessä tuota ongelmaa ei ole, Ellessä espresson, cappucinon tai vaikkapa latten saa vastajauhetuista pavuista tilauksesta tehtynä. By Elle tarjoilee myös smoothieita sekä lounassalaatteja ja päivittäin vaihtuvan lounaskeiton kaupungin herättyä uuteen päivään.

Hailuotolaivasta muistan erityisen hyvin sen piha-alueen keikkuvat, puiset, vihreäksi maalatut lauta-rako-pöydät ja tuolit. Niiden metallisten nivelten väliin saattoi jäädä sormi puristuksiin, jos ei ollut tarkkana tuolilla istuessaan. Onneksi kahvilapöydät ovat muuttuneet, sellaisiin pöytiin en ole halunnut istua vielä aikuisenakaan uudestaan. Siksi nautinkin Ellen nivelittömistä, pehmustetuista kalusteista, joissa sormien tai hameenhelmojen litistymisvaaraa ei ole.

En ole isäni tapaan kauppias, mutta aikuiseksi kasvaneena tunnen iloa siitä samasta kiireettömyydestä, jota voin kuvitella isäni kauppiasaikanaan tunteneen kun hänen ei tarvinnut juosta kellokortin kanssa kilpaa töihin. Arvostan oman työni vapautta, kauneimmillaan se vapaus näyttäytyy juuri rauhallisena aurinkoisena aamuna torikahvilan luukulla kahvivalintaa tehdessä.

Aamuauringon kirkkaassa valossa kylpevää tyyntä Pyhäjärven pintaa katsoessani hymyilen lapsuuden muistoilleni. Terveisiä isän kaupan suksi- ja pyörähuoltotiimille missä ikinä tänä päivänä olettekaan. Kiitos kun kestitte meitä kolmea alhalla kaupan kellarissa vinkuvien putkiemme, jätti-ilmapallojemme ja hula-hulavanteidemme kanssa. Olitte varmasti helpottuneita, kun välillä lakkasimme juoksemasta jaloissanne ja istuimme isän toimistotuoliin pyörimään karusellia ja laskemaan kuittirullalaskurilla tärkeän näköisinä. Noista huolettomista päivistä on jäänyt lämpimät lapsuusmuistot, jotka palaavat mieleen torinrannan aamukahvilla Ellessä.