lauantai 3. marraskuuta 2012

Hetki menneille

Pyhäinpäivän ilta alkaa hämärtää, hautausmaiden parkkipaikat täyttyvät autoista kun ihmiset lähtevät sankoin joukoin vierailemaan hautausmailla, viemään kynttilöitä jo poisnukkuneiden omaistensa haudoille ja muistelemaan heitä hetkisen vainajien muistopäivän kunniaksi. Minun sukulaisillani ei ikuisia leposijoja ole täällä päin, he lepäävät pohjoisen kylmässä maassa kaikki. Pidän silti kiinni vanhasta pyhäpäiväperinteestä ja vierailen hautausmaalla joka vuosi tähän samaan aikaan. Vien Herra K:n kanssa kynttilät hänen isovanhempiensa haudoille ja sytytän omat kynttiläni Muualle haudattujen muistomerkille. Seisahdumme hetkiseksi ja muistelemme pienillä tarinoilla niitä, joille kynttilämme sytytämme. Tänä pyhäinpäivänä jätin omat muistokynttiläni vähän perinteisistä poikkeavampiin paikkoihin.



Kalevankankaan 132-vuotiaalle hautausmaalle on vuosien aikana haudattu yli 100 000 vainajaa. Tavallisten hautojen, sankarihautojen, sisällissodan uhrien muistomerkkien ja monia koskettaneiden onnettomuuksien muistopatsaiden lisäksi Kalevankankaan muurien suojaan on viimeisen leposijansa saanut useita tunnettuja henkilöitä. Tamperelaiset tehtaanpatruunat Aaltonen, Salmelin, Enqvist, Haarla ja Klingendahl, kirjailija Lauri Viita, runoilija Eeva-Liisa Manner, arkkitehti Wivi Lönn sekä leipurimestari Linkosuo ja makkaratehtailija Tapola lepäävät monen muun muassa Kalevankankaan mustassa mullassa. Tampereen Kalevankankaalle on haudattu myös sokeutunut seniorilaulaja Vera Telenius, jonka kiven ääreen pysähdyimme hetkiseksi. Kun suljin silmäni, sain mieleeni lämpimän muiston lapsuuden lauantai-illasta kotona 1980-luvulla ja Vera Teleniuksesta laulamassa televisiossa tunnetuinta kappalettaan miljoonasta ruususta, isäni viheltämässä tuota melodiaa esityksen loputtua vielä seuraavana päivänäkin. Kirjoittaessani tätä tekstiä kuuntelen rouva Teleniuksen aikanaan levyttämiä kappaleita - tamperelainen ompelijatar ehti vasta vanhoilla päivillään alkaneen laulajan uransa aikana koskettaa monia suomalaisia upeilla tulkinnoillaan rakkaudesta.



Tampereen hautausmailla järjestetään opastettuja kiertokäyntejä kesäisin, mutta jos haluaa, omatoimimatkan menneeseen voi tehdä milloin vain. Kalevankankaan hautausmaan pääportin vieressä vasemmalla on pieni tummanvihreä postilaatikko, josta saa kartan merkkihenkilöiden hautojen löytämiseen, etukäteistyötä pienen kävelyretken tekemiseen ei siis välttämättä tarvitse tehdä ellei erityisesti halua. Kartan avulla löytää helposti niin kirjailija Väinö Linnan, näyttelijä Veikko Sinisalon, laulaja-lauluntekijä Juice Leskisen kuin taidemesenaatti Sara Hildeninkin haudat, samoin monet monet muut kaupungin menneisyydessä vaikuttaneet kauppiaat, taiteilijat ja politiikot. Rauhallisella kävelykierroksella näkee karttaan merkittyjen kohteiden lisäksi kaikki ne listaamattomat muistomerkit, jotka komeudessaan, karuudessaan tai unohduksessaan ovat todella vaikuttavia. Ne käytöstä jo poistetutkin, jotka on koottu pääportin ulkopuolelle omalle alueeelleen.

Aina ei tarvitse tuttua hautaa voidakseen vierailla hautausmaalla. Joskus riittää vain ajatus menneille ajoille, halu hiljentyä hetkiseksi. Hyvää Pyhäinpäivän iltaa kaikille meille, pieni hiljainen hetki kaikille niille, jotka täällä eivät enää ole, mutta joista on jäänyt jälki tässä päivässä muisteltavaksi jonkun meistä sydämeen. Kynttilämerta illan pimeydessä katsellessa tuntuu lohdulliselta, että niin moni muistaa edesmenneitä rakkaitaan.

3 kommenttia:

  1. Hei! On tää kyllä niin mielenkiintoinen blogi, että taidan linkittää omaani. Joulusta olen ihan samaa mieltä! Ensilumi!! Mikä lapsellisen ihana riemu joka vuosi! Yksi mieleenpainuvimmista ensilumista oli kun olin töissä Näsilinnassa hiukan ennekuin se suljettiin kokonaan. Katselin yläikkunasta kun isoja hiutaleita satoi hiljalleen ja sakeasti Näsijärvellä. Niin ihanaa!
    Nyt menen sytyttämään kynttilän kissani haudalle ja muistelen samalla monia ihmisvainajia, jotka ovat lähellä sydäntä. Kaunista joulunodotusta!!

    VastaaPoista
  2. Hei Thilda!

    Kiitos kommentista, on mukava lukea muiden ajatuksia! Tampere on hurjan mielenkiintoinen paikka. Vaikka välillä tuntuisi, että siitä on löytänyt jo kaiken löydettävissä olevan, avautuu yhtäkkiä aivan uusi tutkimaton maailma edessä taas. Omassa blogissasi oli upeita kuvia Näsilinnasta. Milloinkahan se saadaan kukoistukseensa takaisin...

    Lämpöistä joulunodotusta!

    Eeva-M

    VastaaPoista
  3. Niin, Tampere on kyllä suloinen ja loputtoman kiinnostava kaupunki! Niin monikasvoinenkin! Hmmm...tällä nykyisellä muistilla (huonolla) varustettuna oli pakko hiukan selata omaa blogia ja todeta että ei mulla kyllä oo Näsilinnasta kuvia, mutta lähimmät vastaavat on Virosta eräästä kartanosta. Näsilinna ei kai ihan lähiaikoina aukea, koska kaupungilla ei ole varaa korjata sitä ja nykyisellään se on jo aika vaarallisessa kunnossa. Pitäisi rempata ennen kuin voisi päästää ihmisiä sinne. Vaan näkyyväthän sitä kyllä vuokraavan pikkutapahtumiin nykyään. Toivon että paikka aukeaa lähivuosina!

    VastaaPoista