Kulinaarinen seikkailuretki eurooppalaisen keittiön saloihin

Arkiviikko, mielen matalaksi vetävät raskaat iltapäivät. Pitkän syystaipaleen loppusuora ennen kuin joulukuu tuo muutaman levähdyspäivän tasaiseen aherrukseen. Aamulla on pimeää, töistä lähtiessä on pimeää, kadut ovat mustia, ilma synkkä ja sateinen. Lumesta ja pakkasesta ei ole tietoakaan. Jotain täytyy keksiä piristykseksi silloin, kun ulkoilmasta ja kaupunkimaisemasta ei ole piristämään päiviä. Me teemme seikkailuretken, me teemme treffit. Perjantai-iltapäivä, neljä naista, hyvää ruokaa ja muutama lasillinen viiniä. Ja paljon paljon vaihtamattomia kuulumisia syksyn varrelta.

Yllättävän moni ystävistäni ei ole kuullutkaan Gastropubeista, pienistä tunnelmallisista baareista, jotka yhdistävät oivallisesti ruoka- ja juomakulttuurin valitsemansa teemamaan mukaisesti, tarjoavat pienen elämyksen arjen keskelle ovesta sisään poikkeavalle. Tampereella noita pubeja on jo seitsemän, me valitsimme niistä yhden ja päädyimme Pub Tuulensuun belgialais-ranskalais-hollantilaiseen keittiöön. Tavallisen perjantain tavallinen iltapäivä sai aivan uudenlaisen muodon, musta maa ja masentuneet mielet saivat väistyä iloisen hälinän, huumaavien tuoksujen, uusien kokemusten ja leveiden hymyjen tieltä.

Sain tutustua pubin tunnelmalliseen ympäristöön rauhassa, katselin ihmisiä ja ikkunan takana hämärtyvää iltapäivää. Tuulensuun henkilökunta on kuulemani mukaan ammattitaitoista, joten annoin ystävällisen baarimikon valita minulle juotavaa. Olin meistä neljästä ensimmäisenä paikalla ja ehdin istahtaa hetken ennen kuin muut riensivät tahoiltaan perjantaitreffeillemme. Hämeenpuiston ja Puutarhakadun kulmassa sijaiseva pieni pubi alkaa täyttyä heti neljän jälkeen. Jos isommalla porukalla on tulossa, kannattaa pöytävaraus tehdä etukäteen, mutta jos varausta ei ole, voi pystybaarin puolella nauttia oluen tai kaksi, pöytiin ohjataan sitä mukaa kun niitä vapautuu. Odottajat ovat hyvällä tuulella, hymy on herkässä jokaisella, ventovieraiden ihmisten kanssa jutustellaan iloisesti. Pubin ruokalista annoskohtaisine juomasuosituksineen on vakuuttava, vaihtoehtoja niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään löytyy olutkastikkeessa haudutetuista lammaspyöryköistä ankanmaksaterriiniin, punaviinillä höystettyyn jänispaistiin ja sinisimpukoihin siiderissä. Hinnat eivät päätä huimaa, euroopalaiset gourmet-elämykset on hinnoiteltu pubiruokatyyliin sopivasti. Menua lueskellessa ruokahalu sen kuin vain kasvaa.

Ensimmäisellä kerralla Tuulensuussa vieraillessani testasin oluen kyytipoikana Mitrailletten, jättimäisen belgialaisen nakkisämpylän, joka oli parasta koskaan syömääni sellaista. Hapankaalilla, sipulilla, remouladekastikkeella ja pekonilla höystetty, tikkuperunoiden päälle avattu vaalealeipä, jonka pääasiana oli tirisevän herkullinen mausteinen makkara, oli makuelämyksenä äärimmäisen onnistunut. Täällä kertaa olin päättänyt olla rohkeampi: Sipulihillokkeella ja sitruunalla maustetut osterit ja sammakonreidet lämpimällä savoijinkaalisalaatilla odottivat minua ja ystäviäni. Odotus kannatti, makumatka oli jälleen kerran yksi parhaimpia koskaan tekemiäni seikkailuretkiä. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan totutusta ja valitsemaan rohkeasti jotain erilaista. Tarjoilijan esittelemät vaihtoehdot ruokalistan ulkopuolelta kannattaa kuunnella, ruokajuomasuositusta noudattamalla kokemuksestaan saa vielä astetta täydellisemmän kokonaisuuden senkin uhalla, että joutuisi pitkin hampain poikkeamaan omasta perinteisestä valinnastaan.

Kuinka nopeasti viisituntinen voikaan vierähtää mukavassa paikassa hyvässä seurassa! Yhtäkkiä kello oli yhdeksän ja perjantainen arki-iltapäivä kääntynyt viikonloppuillaksi ihanien naisten seurassa Tuulensuun osaavan ja huumorintajuisen henkilökunnan palveltavana. Kun täydellisen ruokaelämyksen jälkeen sain kävellä kotiinpäin oman seurueensa kanssa jääkiekkoa katsomassa olleen Herra K:n käsipuolessa, ei parempaa päätöstä marraskuisen mustalle työviikolle olisi voinut toivoa.