sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Merenrantatunnelmaa meren puuttumisesta huolimatta

Merenrantakaupungeissa on huvivenesatamat, pursiseurat ja rantaravintolat, ne sinivalkoiset, lokkien kirkunalla koristellut. Merenrantakaupungeissa on oma kulttuurinsa, niissä on purjehtijat ja valkoiset veneet, shorseissa ja pikeepaidoissa nautitut aurinkoiset lounaat kuuluvat merenrantakaupunkien venesatamiin. Niihin kuuluvat myös hämärtyvien iltojen musiikkitapahtumat, valkoviinilasilliset ja ilotulitukset sitten kun purjehduskausi syksyllä loppuu.

Rannikkokaupunkien asukkaat ovat tutkitusti sisämaalaisia iloisempia, rannikolla paistaa aurinkokin enemmän kuin muualla maassa keskimäärin. Tampere on ottanut asian huomioon ja poiminut parhaat palat rannikkokaupunkien esimerkeistä kaupunkilaistensa onnellisuuden varmistamiseksi: Vaikka Tampere ei ole meren rannalla, on sillä vierasvenesatama ja pursiseura (itseasiassa kolmekin pursiseuraa), onpahan Tampereella ollut sotalaivastokin kauan kauan aikaa sitten. Ja kuten Tampereella kaikki muukin, on satama ravintoloineenkin aivan keskellä kaupunkia, kaupunkilaisten silmien alla jokaisessa päivässä katseltavana, ihailtavana, ohikuljettavana. Satamaan poikkeaminen vaan on yllättävän vaikeaa sisämaakaupungin asukkaalle - minulta kesti 8 vuotta päästä käymään Mustalahden satamassa päivittäisen työmatkani varrella.


Näsijärven rannalla Särkänniemeä vastapäätä sijaitsevassa Mustalahden satamaravintolassa tunnelma on merellinen vaikka siellä ei haise mereltä. Terassin tuulessa ei tuoksu suola, mutta aurinko paistaa ja lokit kaartelevat taivaalla kirkuen toisilleen Kahvila Kortteen jäätelöannoksia nauttivia ihmisiä katsellessaan. Sataman laiturissa on parkissa pari vanhaa sisävesien reittilaivaa ja lahden toisella puolella kymmenkunta uudempaa purtta. Mustalahden vanhaan makasiiniin perustetun Ravintola Kaislan pöydissä istuvat ihmiset näyttävät hyväntuulisilta ja onnellisilta. Minäkin olen onnellinen. Ensimmäisellä visiitilläni Mustalahteen ostimme liput lauantai-illan Sam Boogie's Soul Sailorsin jameihin, tulemme satamaan siis pian uudelleen.


150-vuotias Mustalahti on aikoinaan ollut vilkas kaupankäyntipaikka, sisävesisatamana siellä sijaitsi monimuotoinen tori, puu- ja rakennuskivilaivat pysähtyivät purkamaan lastinsa Mustalahdessa ja pyykkärit tarjosivat palvelujaan satama-altaan reunamilla. Laukontorilla kävivät porvarit, Mustalahdessa työväki. 1800-luvun lopussa satama-aluetta kehitettiin voimakkaasti, lahti ruopattiin ja puisten laiturirakennelmien tilalle tehtiin yhtenäinen kivilaituri. Vuosisatojen vaihteessa Finlaysonin rautatien varressa Mustalahdessa sijaitsi myös oluttehdas, Tampereelle oli perustettu erilaisia juomatehtaita useita heti sen jälkeen, kun Venäjän tsaari kielsi viinan kotipolton Suomessa vuonna 1866 ja liikemiehet näkivät avoinna ammottavan markkinaraon viinan valmistamisessa myyntitarkoituksiin. Mustalahden kukoistuskausi hiipui, kun sotien jälkeen yleistyneet kuorma-autot ja bussit siirsivät tavara- ja henkilöliikenteen sisävesiltä maanteille. Vain Tarjanne-laiva kulkee edelleen reitillään Näsijärvellä Muroleen kanavan kautta Ruovedelle ja Virroille ja pitää Mustalahtea kotilaiturinaan.


Hämärtyvässä heinäkuisessa illassa Mustalahdessa on kuitenkin tunnelmaa. Ei vanhanaikaista eikä niinkään historiallista, mutta merellistä ja rannikkokaupunkimaista sitäkin enemmän. Iloista, tiivistä, svengaavaa - Sami Pitkämö, Johanna Försti ja Tampereen omista pojista koostuva Soul Sailors -kokoonpano pitivät siitä huolen tänä lauantaina. Eri tyylisuuntia ja ikäpolvia edustavat ihmiset sekoittuvat ravintolan pihan tapahtumateltassa jammaillessa, vierasvenesataman pystykauluksiset Helly Hansen -takit ja kellohametyttöjen helmikorvakorut. Terassilla viltin alla auringonlaskua katsellessa oli ilman viileydestä huolimatta lämmin. Ja se vaan on niin totta - valkoviinilasillinen maistuu aivan eriltä satamaravintolassa kuin niissä kaikissa muissa tavallisissa ravintoloissa. Kiitos Herra K ja rakas lapsuuden ystäväni - upea nainen, jonka perässä nuoremmillakin on tekemistä pysyä!


1 kommentti:

  1. Itseasiassa pursiseuroja on enemmän kuin kolme. Tampereella on ainakin N, TaNS, TaPS, TAVE ja Vene-71. Kaislan seinä taitaa olla ainoa paikka, jossa kaikkien seurojen liput ovat rivissä sulassa sovussa

    VastaaPoista