Lennä lennä leppäkerttu keltaisen korin juureen...

Dadaa! Lumi on poissa ja kesäisen lämmin auringonpaiste täällä, perhosiakin näkyy jo, samoin sinivuokkoja, leskenlehtiä ja skilloja. Voi kun tämä keli nyt pysyis, pysyis ainakin ensi viikkoon asti niin että voisin mennä ja lennättää leppäkerttuani, päästää sen pois talvipesästään ja aloittaa toiveikkaasti uuden kauden. Lennättää leppäkerttua ja kaikkia sen kavereita oikein urakalla, tänä kesänä nimittäin pääsen kierroksen alle 70 heiton, sen olen päättänyt! 

Muutama vuosi sitten minua puri vakavanlaatuinen frisbeekärpänen. Olin käynyt heittelemässä itsekseni yhtä rataa muutaman kerran ystäväni innoittamana ja paiskonut kiekkoa ihan radatta koiranulkoilutusreittini varrella kun sitten päätin hommata firmamme virkistyspäivään ohjelmanumeroksi opettajat ja kunnon frisbeegolfkoulun. Ja se natsas, natsas niin että mun oli vaikeuksia hyväksyä syksyn tuloa sinä vuonna, pidätellä itseäni talven yli ja pysyä lestissäni seuraavana keväänä lumien sulamista odotellessa.

Frisbeegolf mielletään pikkupoikien ja vähän isompienkin vauhdikkaiden poikien harrastukseksi, kentillä näkyvistä pelaajista suurinosa onkin juuri niitä. Mutta mikään ei estä ketä tahansa kokeilemasta, etsimästä lähintä kenttää ja menemästä heittelemään, niin minä ja siskoni miehineen ainakin olemme tehneet. Miltei kaikki Suomessa olevat kentät ovat ilmaisia eikä niille tarvita lupia tai tiiausaikoja. Senkun menee vaan silloin kun siellä on tilaa - itse en ole liiemmin ruuhkiin törmännyt vaikka niistä aika ajoin eri foorumeissa nuristaankin. Jaa ja mitäkö on frisbeegolf? Se on frisbeen heittelyä yleensä puistoihin tai muille ulkoilualueille karttaan merkatuilla radoilla, tarkoituksena päätyä frisbeineen mahdollisimman vähillä heitoilla väylän päähän pystytettyyn keltaiseen metallikoriin. Kaikille väylille on olemassa omat tavoiteheittomääränsä, par-luvut, niitä tietysti olisi tarkoitus hätyytellä ja iloita, kun sellaiseen pääsee. Iloita frisbeegolfkierroksella voi paljon muustakin - onnistuneesta heitosta, pitkästä avauksesta, hyvästä kelistä, raikkaasta ilmasta, kivasta iltalenkistä tai loistavasta peliseurasta, hauskasta kierroksesta ja vaikka nokkosenpolttamista jaloissa väylän laitoja kolutessa tai pienestä onkireissusta läheisessä ojassa heiton mentyä vähän enemmän poskelleen. 

Samalla tavalla kuin golfissa on erilaisia mailoja, on frisbeegolfissa erilaisia kiekkoja. Pitkänmatkan draiverit, lähestymiskiekot ja putterit, ja niitäkin kaikkia vielä useilla erilaisilla liito-ominaisuuksilla eli painoilla, kooilla ja pehmeyksillä varustettuna. Oma ensimmäinen kiekkosarjani oli kolmiosainen: pinkki draiveri, vaaleanvioletti lähestymiskiekko ja valkoinen putteri. Ystäväni kanssa Discmanian kiekkokauppaan Messukylään mennessäni en vielä hirveästi ymmärtänyt kiekkojen ominaisuuksien päälle - ostin setin enemmän tunne- ja värimieltymyspohjalta kuin tuotetietämyksellä. Kaikki nuo kiekot ovat kuitenkin edelleen käytössäni, joten ei ne niin huonoja ostoksia olleetkaan. Yksikään niistä ei myöskään ole mennyt hukkaan vaikka pahimmillaan ystäväni ovatkin hukanneet jopa 4 kiekkoa kierrosta kohden pitkään heinikkoon tai syviin vetisiin ojiin. Tai lumeen, sillä Oulussa frisbeegolfia pelataan talvellakin. Aina silloin tällöin sattuu tietenkin niinkin, että kierrokselta löytää toisten pelaajien hukkaamia merkkaamattomia kiekkoja omaa etsiessään - leppäkerttuni on yksi tällainen löytölapsi, vähän ruma ja kulunut mutta uuden omistajansa käsissä uudelleen kauniiksi tuunattu. www.discmania.fi/ 

Tampere on varsinainen frisbeegolffareiden unelmakoti. Kenttiä ihan lähiympäristössä on viisi, paikallisbussimatkan päässä keskustastakin heti kolme: Vihiojan kenttä Nekalassa, Näyttämöpuiston kenttä Hervannassa ja Vaakkolammen kenttä Epilässä. Nokian Penttilän puistossa on neljäs kenttä, viides löytyy vanhalta soramontulta Ylöjärven liepeiltä ja taidanpa varsin tarkistaa tätä kesää varten ettei vain Lempäälään tai Kangasalle olisi tullut lisää ratoja pelattavaksi. Toistaiseksi kaikki Tampereen radat ovat olleet 9-korisia, mutta ilmeisesti 18-korinen on suunnitteilla jo jonnekin. Pelaamalla kaksi kertaa 9-korisen saa kuitenkin täyspitkän kierroksen enkä mie ainakaan kahdella perättäisellä kierroksella vielä ehdi yhteen rataan kyllästyä. Kun menee ensimmäistä kertaa uudelle radalle, kannattaa tulostaa mukaan väylä kartta. Puistoihin muita ulkoilijoita kunnioittaen tehdyt radat kun eivät aina ole ihan loogisia eikä kaikilla radoilla väyläkarttoja ole paikanpäällä - Vihiojalla kuitenkin on. http://frisbeegolfradat.fi/

Frisbeegolfharrastaminen ei vaadi urheilullisia vaatteita, ei juuri varusteita eikä edes kunnon kenkiä (paitsi jos rypee pusikoissa ja nokkosissa), kiekkoja voi lähteä heittämään melkein missä vaatteissa vaan, kesähameessa vaikka. Kiekot kainaloon ja pala paperia kynän kanssa taskuun vain, heittelyharrastuksen voi aloittaa vaikka huoltiksen lätyillä kokeiluluonteisesti. Toki jos hifistellä haluaa, on se tässäkin lajissa mahdollista - bagit, kengät, hanskat, pyyhkeet, muistivihkot, karttakansiot, kynät ja juomapullot löytyy tarvittaessa sävysävyyn vaikka kolmenkymmenen kiekon kanssa. Raksuni nakkelee kiekkoja myös, meillä välineet kulkee ystäväni tekemässä kangaskassissa auton perässä koko kesän. Joskus kauppareissut venähtävät, kun extempore keksitäänkin vaihtaa suuntaa ja mennään heittämään kierros ilta-auringonpaisteessa. Minun Tampereeni on siis kesäisin frisbeeratoja kaikkien muiden kivojen kesänähtävyyksien ohella.

Frisbeistä tuli mieleen viime kesän lemppariherkku, quesadillas! Näistä kiitos kuuluu Herra K:lle, joka eräänä myrskyisenä kesäiltana teki mulle lohturuokaa kun salamoiden räiske ja valtava jytinä pelottivat pientä tyttöä. Sittemmin näitä ovat saaneet maistaa muutkin, mie nimittäin rakastuin ajatukseen helpoista sorminsyötävistä lättypaloista ja varioin ohjetta milloin millekin piknikille mukaan otettavaksi. Nyt kun viime kesää muutenkin muistelen, tehdään muistelu myös makumatkan kautta:

QUESADILLAS à la Herra K
4:lle

1 pkt tortillalättyjä (8 kpl)
1 pss pakastepinaattia
1 rss pisaratomaatteja
1 sipuli
1 punasipuli
2 kynttä valkosipulia
200 g juustoraastetta
4 rkl salsaa
mustapippuria

- Pilko tomaatit, sipulit ja valkosipuli ihan pieneksi, sulata pinaatti ja sekoita kaikki yhteen. Valuta ylimääräinen neste seoksesta pois.
- Lisää kyytiin juustoraaste ja mausta salsalla ja mustapippurilla, jaa seos neljälle tortillalätylle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Laita sitten kaikille lätyille toinen lätty kanneksi päälle ja paista pannulla molemmin puolin aavistuksen rapeaksi. Hyvä ohje oikean kääntöajan pohdintaan on se, että nostaa varovasti kansilätyn reunaa. Jos se ei enää irtoa, on aika kääntää quesadilla.
- Jaa pannulta otettu quesadilla neljään osaan ja tarjoa salaatin tai nachojen kanssa.

Oi miten helppoa ja nopeaa ihanaa namia! Myrskyinen ilta oli ensimmäinen kerta kun sain olla mukana tekemässä quesadilloja, jostain ihmeen syystä en oo aiemmin sotkeutunu niihin. Nyt keksin kuitenkin kymmenittäin erilaisia täytevaihtoehtoja katkaravuista ja kanasta ja vuohenjuustosta ja vaikka mistä! Ei muuta kuin kokeilemaan ja löytämään oma makumaailmansa väliamerikkalaiseen malliin.