Koska olin päivänsankari, sain synttäripäiväni illaksi valita ruokapaikaksi ihan minkä tahansa ravintolan Tampereelta halusin ja se olikin sitten yllättävän vaikea tehtävä. Mietin asiaa useamman päivän ajan monelta kantilta ja vaikka kuinka mietin, oli mulla lopulta vain kolme vaihtoehtoa, kaikki sellaisia "uutuuksia", joissa en ollut vielä syömässä aiemmin käynyt: Pihviravintola Stefan's Steak House Kehräsaaressa, ranskalainen bistro Winstub Alsace Laukontorilla ja Kulttuuriravintola Telakka Tullin aukiolla. Kolme toisistaan täysin poikkeavaa vaihtoehtoa, kaikki houkuttelevia omalla tavallaan, täydellisiä omalla ajallaan, omanlaiseensa tilanteeseen. Fiilispohjalta päädyin tällä kertaa kolmanteen vaihtoehtoon Telakkaan, enkä kyllä katunut piiruakaan! Telakka oli nappiosuma rentoon ja rauhalliseen kivaan iltaan.
Kulttuuritalo Telakka on todella mielenkiintoinen paikka, toinen Tullin aukion satavuotiaista arvokkaista punatiilirakennuksista, joka on viimeaikoina ollut yhdessä Pakkahuoneen kanssa tapetilla koko Tampereen keskustan alle tehtävän kallioparkin louhinnassa tapahtuneiden räjäytysvaurioiden takia. Aaltosen kenkätehtaankin varastona toiminut vanha viljamakasiini pelastui aikoinaan ränsistymiseltä ja sai täysin uuden elämän, kun kolme tamperelaista ammattiteatteriryhmää (Motelli Skronkle, Moraalia teatteri ja Ryhmä Fagerholm) etsivät yhteistä tilaa vuonna 1996. He hankkivat käyttöönsä Tullin viljamakasiinin ja kunnostivat sen talkoovoimin, sisustivat Teatteri Telakaksi ja teatterin toimintaa tukevaksi kahvilaksi kierrätyskalustein. Tarina kertoo, että rakennuksen sisätilaa ehostettiin mm. Tampellan vanhoilla tiilillä ja pälkäneläisen ladon lattialankuilla kohteen henkeen sopivan ilmeen saamiseksi. Ensimmäisenä toimintakesänä näyttelijät leipoivat, kokkasivat ja tarjoilivat kahvilassaan itse, mutta kahvilan opiskelijoiden ja kulttuurihenkisten ihmisten keskuudessa saavuttaman suosion myötä keittiöön palkattiin varsinaista henkilökuntaa, sama keittiömestari onkin päälliköinyt ravintolaa jo yli 10 vuotta. Moni tietää paikan, mutta harva on kuitenkaan kokenut sitä. 2000-luvun alussa Telakan aurinkoisella isolla terassilla kuvattiin suosittua tv-teatterivisailua, Thilia Thaliaa, paikka on siis tuttu myös niille ei-tamperelaisille, jotka ohjelman vielä muistavat. http://www.telakka.eu/
Telakalle mahtuu monenlaisia ihmisiä, monenlaisia esiintyjiä ja monenlaista kulttuuria. Vanhempia jo elämää kokeneita taiteilijoita, suuria olohuoneajattelijoita, näppäriä opiskelijoita, suloisia nuoria pareja ja iloisia ystäväporukoita, kulttuurivaikuttajia. Me olimme siellä tiistai-iltana - söimme, vähän joimme ja kuuntelimme sitten Johnny Got It Wrong -nimistä esiintyjää rennon synttäri-illan merkeissä. Ja mie tykkäsin, voi jee että mie tykkäsinkin! Paikan hämärä nuhruisuus ei haittaa, se tekee siitä vain jotenkin kodikkaan ja suloisen jos vähän sulkee silmiään pahimmalta, hitusen siistimpi vois periaatteessa ruokaravintolaympäristö kuitenkin olla. Mutta ruoka, se on Telakalla todella hyvää. Huolimatta siitä että kaikki annokset ja lasilliset tilataan edelleen paikan entiseen malliin tiskiltä, vetää makumaailma hyvin vertoja monelle paremmallekin fine dining tai á la carte -paikalle. Pieni lista on yllättävän monipuolinen, herraseurani valitsemat kana-aioli ja lammaspata tuoksuivat huumaaville, oma falafelannokseni tarjoili uskomattoman makunautinnon runsailla lisukkeillaan lohkoperunoiden, marinoidun punasipulin, tzatzikin, tahinan ja tuoresalaatin kanssa. Reilua ja rehellistä ruokaa, sitä Telakan sapuska ehdottomasti on eikä sen setin jälkeen todellakaan jäänyt nälkä! Valitsemani suklaakakku ja veljeni lakkajäätelö-herkku olivat paremmat jälkkärit kuin pitkään aikaan missään.
Mmm... Lohkoperunoita. Nam, lohkoperunoita! Niitä mie aina silloin tällöin teen iltapalaksi sellaisenaan, dippailtavaksi tai pienen salaatin kanssa syötäväksi, ruoaksi joskus lihapullien tai erilaisten pihvien kaveriksi. Ruoan valmistaminen on mulle puoliruokaa, pienet värkkäilyt, uuden kokeilut ja esivalmisteluja vaativat lisäkomponentit ovat mulle terapiaa - keittiöterapiaa parhaimmillaan, varsinkin yhdessä ystävän kanssa valmistettuina. Rakastan annoksia, joissa erilaisia maisteltavia osasia on monta, viinilehtikääryleitä, juurikin tzatzikia, marinoitua punasipulia ja jotain muita osasia esim. lihaa, paistettuja kasviksia tai raikasta vähän tulista salsaa, pestoa ehkä. Peruna taipuu hirmuisen moneksi, sitä ihan turhaan erehtyi joskus ajattelemaan tylsäksi ja kuluneeksi lisukeraaka-aineeksi. Lohkoperunoita ja paistettua kesäkurpitsaa, se vois toimia viikonloppuna melkein minkä lihan kanssa tahansa. Tai sitten ihan ilman lihaa. Punasipulin marinointiohje oli aikaisemmassa tekstissä Tivolin kampelaleipien yhteydessä, jos sen haluaa kokeilla lisäkkeenä tässä.
perunoita (pari pottua per syöjä)
öljyä
Santa Marian perunamaustetta
tai rosmariinia, timjamia ja suolaa
- Pese perunat, pilko ne kuoripäällisinä lohkoiksi ja levittele lohkot uunipellille leivinpaperin päälle. Yhdestä perunasta tulee 8 lohkoa. Kaada perunoiden päälle ohuena norona öljyä niin, että kaikkiin tulee pieni viiva, ihan pieni vain, ei paljoa tarvi - joskus en laita ollenkaan.
- Paista perunoita n. 30 minuuttia 200'C:ssa uunissa. Väristä näkee milloin ne on hyviä, maistamalla yhtä pikkasen tietää viimeistään. Ripottele perunamaustetta juuri uunista tulleiden lohkojen päälle ja sekoittele nätisti nostelemalla perunat mausteisiksi kauttaaltaan. Jos et tykkää valmiista maustesekoituksista, ripottele rosmariinia ja timjamia lohkojen mukaan ennen uuniin laittoa jo. Tulee muuten komiasti välimerellinen maku ja menee hyvin yhteen kermaviili-valkosipuli-mustapippuridipin kanssa, ihan niin kuin Santa Marian mausteseoskin, aivan erilailla vaan.
PAISTETUT KESÄKURPITSAT 1 kesäkurpitsa
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
parmesanjuustoa
mustapippuria
suolaa
- Pese ja viipaloi kesäkurpitsa puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.
- Kuumenna öljy pannulla, paloittele valkosipulinkynsi neljään osaan ja lisää palat öljyyn makua antamaan.
- Lastaa kesäkurpitsalohkot pannulle niin että jokainen makaa pannulla kokonaan. Kun alapinnat ovat paistuneet, käännä lohkot ja paista niistä myös toinen puoli. Tässä vaiheessa levyn voi laittaa kiinni ja valkosipulin palat nyppiä pois ettei ne ruskistu liikaa ja kitkeröitä koko öljyä.
- Rouhi kesäkurpitsalohkojen päälle myllystä ripaus mustapippuria ja ripaus suolaa ja raasta päälle murusia parmesanjuustosta. Jos haluaa, voi makua lisätä muutamalla pisaralla sitruunamehua.
Ihania! Kannatti katsoa Sikke Sumarin Rakkaudesta ruokaan -jakson uusinta, nämä helpot kesäkurpitsat oli kokeilemisen arvoisia ehdottomasti ja löytää tiensä lisukkeina meän ruokapöytään toistekin. Kesäkurpitsa on jotenkin hirveän kiehtova vihannes, se kutsuu mua kaupan hevitiskillä aina ohikävellessäni. Olen iloinen, että löysin yhden hyvän tavan valmistaa sitä muutenkin kuin grillissä kesällä vihannesvartaiden osana, muitakin tapoja varmasti tulee lisää.
½ prk turkkilaista jogurttia (250g)
½ kurkku
1 valkosipulin kynsi
tuoretta minttua (max ½ nippua)
tuoretta ruohosipulia (max ½ nippua), ei pakollinen
- Raasta kurkku karkealla terällä ja valuta se siivilässä tai puristele kunnolla kuivaksi.
- Silppua valkosipulin kynsi ja minttu & ruohosipuli.
- Sekoita ainekset yhteen jogurtin kanssa ja anna maustua hetki jääkaapissa.
- Tarjoillaan mezeiden seurana pitaleivällä dippailtavaksi, kastikkeeksi, patongille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti