sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Miss Ada, misada - syödään yhdessä koko perhe

Sateinen lauantai-iltapäivä hämärtyy jo varhain, paksut sadepilvet tekevät taivaasta tumman ja raskaan. Puista pudonneet isot, värikkäät lehdet muuttuvat ruskeaksi mössöksi jalkojen ja lastenvaunujen renkaiden alla. Lokakuu. Syksy on täällä, talvi tekee peruuttamattomasti tuloaan. Tällaisina päivinä kaipaa lämpöä ja yhdessä oloa ja hyvää ruokaa. Ei isoa ja hienoa, vaan pientä, mutkatonta ja täyteläistä.










Muuttomatkaansa aloittavat pikkulinnut kuiskivat, että Ylöjärvelle on hipihiljaa avautunut uusi bistro, paikka, johon lapsiperheet ovat enemmän kuin tervetulleita asiakkaita. Ainakin Franklyssä, Berthassa, Huberissa, Perlassa, Wistub Alsacessa ja Hella&Huoneessa työskennettyt pariskunta on saanut entisen pubitilan remontin valmiiksi, ja on keskiviikosta asti palvellut asiakkaita Suvi Vuorenmaan avustuksella suunnitellussa, ihanan olohuonemaisessa bistrossaan.

Miss Ada, ylöjärveläinen. Paikallista paikallisille. Liikekeskuksen parkkipaikalle navigaattorin opastamana kurvatessamme Miss Adan ikkunoista kajastaa lämmin valo. Ihana paikka! Runotyttö tuntee olonsa tervetulleeksi heti ovesta sisään astuessaan ja tutustuu uteliaana kaikkiin nurkkiin. Yhtä aikaa rustiikkinen ja yleellinen wc/lastenhoitotila imetysnurkkauksineen on hänen suosikkinsa leikkinurkkauksen ohella. Erimallisten pöytien ympärille kootut erilaiset tuolit kiehtovat häntä, ne olisi mahtavaa ehtiä kokeilla kaikki. Äiti valitsee sohvapöydän läheltä ikkunaa ja ihailee värikästä kakkuvitriiniä. Herra K katselee avonaisen keittiön ovelle rakennettua puista tiskiä, jossa ruokaillessaan asiakas voi seurata keittiön tapahtumia ja jutella henkilökunnan kanssa.






Miss Ada. Missada on hepreaa ja tarkoittaa yhdessä syömistä, juuri sitä, mitä me syksyiseen iltaamme kaipasimme. Bistron seinällä on valokuvia maatiloilta. Lähialueen tuottajia, heitä, joiden kasvattamia raaka-aineita bistrossa nautitaan. Lammasta ja karitsaa Wiljakkalasta, luomukasviksia Mouhijärveltä, ankkaa ja kalkkunaa Kuuselan tilalta Jämijärveltä, luomulihaa Majan tilalta Ikaalisista ja marjoja Yrjölän tilalta Hämeenkyröstä. Miss Adassa ei ole pysyvää ruokalistaa, päivän menu koostuu niistä raaka-aineista, joita lähituottajat milloinkin pystyvät ravintolaan toimittamaan. Avokeittiön ovella on bistron sydän: italialainen pastakone, jolla kaikki listalla oleva pasta tuoreeltaan tehdään.

Hurmaavat tuoksut leijailevat ravintolasalin puolella. Tarjoilija kertoo, mitä keittiössä tänään syntyy. Valitsen meille annokset kukkakaali-perunakeittoa, kanttarellipastaa, tomaattipastaa ja lammasta. Runotyttö kokkaa leikkinurkkauksessa porkkanaa ja maistattaa tuotoksiaan isällä. Minä istun ja katselen noita kahta ja Miss Adan salia. Mielenkiintoisia yksityiskohtia riittää loputtomiin. Taustalla soi hiljainen, mukava musiikki, ikkunan takana tulee vettä suurina ryöppyinä.



Lasi tummaa punaista viiniä minulle, Runotytölle vesi ja pillimehu. Pillimehu on parasta, mitä pieni tyttö tietää, sitä saa ravintolassa ja erikoishetkissä, pihasaunan terassilla lauantai-iltaisin. Ruoat tulevat. Kukkakaalikeitossa ja sitä ryydittävässä yrttiöljyssä on makua, juuri sitä täyteläistä ja mutkatonta, jota tällaiselta paikalta voi toivoa. Runotyttö tahtoo lisää, hän pitää samettisen pehmeästä keitosta myös. Pääruokia maistelemme kolmelta lautaselta kaikki yhdessä. Kanttarellipasta on kermaista ja paksua, tomaattipasta kevyttä ja pirteää, lammasannos niin syksyistä kuin sateisen illan bistroruoka vaan voi olla. Kokonaisena paahdettuja valkosipuleita, punajuurta, paistettua perunaa, satokauden aineksia parhaimmillaan. Ei ihme, että pariskunta on halunnut oman paikan - he todella osaavat tehdä ruokaa. Paikallisilta paikallisille. Guy, toinen paikan omistajista, istahtaa hetkeksi pöytämme viereen ja kertoo ajatuksista, joita hänellä tulevien päivien, viikkojen ja kuukausien varalle on. Pöytäseurueelle kokonaisena tilattu ankka jää mieleeni. Näen jo silmissäni, miten me ystäväperheen kanssa istumme sellaisen ääreen ja leikkaamme itse annospalamme.








Jälkiruoaksi jaamme Miss Adan oman leipurin jättikokoisen minttusuklaa-karamellimuffinin ja juomme pitkän päivän parhaat kahvit ylöjärveläisen paahtimon pavuista. Maiju, toinen omistajista, ehtii viereiseen pöytään lastensa kanssa juuri kun olemme lopettelemassa ruokaamme ja juttelee hetken kanssamme lähiruoasta. Pienten tekijöiden rakkaudella kasvatetuista tuotteista, joita ajatelessa tulee hyvä mieli. Voiko parempaa tosiaan olla?

Onnea Guy ja Maiju, kolmen päivän ikäinen Miss Ada on todellakin käymisen arvoinen paikka Tampereen keskusta-alueen ulkopuolella! Pankaa korvanne taakse: Miss Adan viralliset avajaiset ovat 21.10.2017.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti