torstai 28. toukokuuta 2015

Alkukesän aurinko ei anna aihetta suruun

Toukokuiset illat ovat jo lämpimiä. Kesältä tuoksuva tuuli suhisee puiden pikkuhiljaa avautuvissa lehdissä, puistot, pihat ja ruohikkoalueet näyttävät jo kesäisen vihreiltä. Viime perjantain aurinkoinen iltapäivä kutsui ensimmäistä kertaa tänä vuonna terassille nauttimaan tulevasta kesästä ja musiikista. Kesän tullen elämä avautuu, ihmiset tulevat näkyviin aivan eritavalla kuin talvella. Näköaistin lisäksi käyttöön saa taas haju- ja tuntoaistin ja kuulon aivan kuin olisi herännyt horroksesta.




Tampereen kokoisessa kaupungissa on hurja määrä erilaisia soittajia ja laulajia, joiden taiteesta pääsee nauttimaan paitsi eurooppalaiseen tyyliin kaduilla ja toreilla, myös erilaisten kahviloiden ja baarien lavoilla. Ulkomailla lomalla ollessa tuntemattomia esiintyjiä ja pieniä bändejä bongaa vähän vahingossa sieltä täältä, sama voi tapahtua myös kotikaupungissa merkityksettömänä arki-iltana tai aivan tavallisena viikonloppuna. Musiikkia kuunnellessa voi syödä tai juoda olutta vaikkei alkoholi pakko olekaan, komeaksi palloksi talven ja kevään aikana kasvanut mahani todistaa sen. Hämärän baarin mukavan tunnelman voi aistia nollalinjallakin, olla läsnä hetkessä yksin, toisen ihmisen kanssa tai porukassa. Vaikka suuremman luokan kuulumistenvaihto ja keskustelu bändin soittaessa onkin hankalaa. Juttelu unohtuu kun rytmi tarttuu jalkoihin ja vie mennessään, napakat kertosäkeet saavat laulamaan mukana. Aina ei tarvitse puhua viettäkseen aikaa yhdessä.

Yksi pitkäaikaisista livekeikkasuosikeistamme Tampereella on hauskasti massasta erottuva hieman erilainen bändi, vuodesta 2009 saakka keikkaillut Sorrowhearts. Kuusimiehinen kokoonpano soittaa skotti- ja irkkuvaikutteista folkmusiikkia bändin haikeahkosta nimestä huolimatta iloisesti ja rokkaavalla otteella. Pojat itse kutsuvat tyyliään powerfolkiksi ja se kuvaa soittoa kyllä hyvin. Omanlaisekseen Sorrowheartsin soundin tekee viulu (Antti Häikiö) ja haitari (Vesa Mäkinen), soittimet, joita ei keikkalavoilla usein näe. Tarttuvasta rytmistä vastaa rumpali (Petteri Viitanen) sekä basisti (Jukka Tuomiranta), kitaristi (Mika Eino) maalailee melodiaa omalla instrumentillaan. Bändin englanninkieliset biisit ovat laulaja-kitaristi Sami Ala-Lahden käsialaa. Jos en paremmin tietäisi, voisin Ruby & Fellasin ja Sorrowheartsin soundien mukana lentää kauaksi kotikaupungistani, vaeltaa saarivaltion nummilla tai istua kärpäsenä katossa vanhan teollisuuskaupungin savuisessa kellarikapakassa, jonka puulattialla oluen ystävät panevat jalallaan koreasti vaahtoiset tuopit roiskuen. Rubyn sijainti Tammerkosken rannassa pääkadun alla on yksi upeimpia koko kaupungissa, eikä baariruokaa himoavan silmissä ruokalistakaan pöllömmältä vaikuta.



Kun ihmiset tekevät sitä mistä tykkäävät, se näkyy ja kuuluu kauas eikä tekemisenriemua voi kuin ihailla. Sorrowheartsin pojilla ilo on mukana tekemisessä, siitä ei jää epäilystä kun heitä katselee. Hymy tarttuu kuulijaan, osa keikkayleisöstä hyppii ylös alas laulajan ja viulistin mukana. Sorrowheartsia on tänä kesänä mahdollista päästä fiilistelemään Tampereella ja lähiympäristössä useampaankin otteeseen, tasaisesti virtaavan mustan kosken ääressä Tempon talon alakerrassa seuraavan kerran Tammerfestien aikaan 17.7. ja 18.7. Youtubesta voi kuulostella bändin livetaltiointeja ja virallisia musiikkivideoita, kolmannen levyn maistiaispaloja pääsee kuuntelemaan esimerkiksi Spotifystä tai iTunesin ostoslistalta.



 BLOGIARVONTA!

Jotta tietäisitte mistä puhun, tarjotaan teille mahdollisuus saada Sorrowheartsin juuri julkaistu kolmas levy fiilisteltäväksi kesän autoreissuille tai autioituviin konttoripäiviin. Käy Spotifyssä tai iTunesissa kuuntelemassa Sorrowheartsin Once Called Home -levy ja kerro mistä sen kymmenestä biisistä eniten pidit. Perjantaina 12.6.2015 kommentin jättäneiden kesken arvotaan yksi uutuuslevy.

Jos onni ei arvonnassa suosi, voi bändin uuden levyn käydä ostamassa omakseen Näsilinnankadulta Musacornerista.




http://www.sorrowhearts.net/

8 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä loistava blogi. Arvostan! Varsinkin kun kerrot reilulla otteella musiikista, ruoasta ja Tampereen historiasta. Vanha kokki ja kirjallisuuden ystävä tykkää.

    VastaaPoista
  2. Uusi musiikki kiinnostaa aina! Äkkikuuntelun perusteella tuo viimeinen kappale vie nummille aivan kuin kirjoitit.

    Lissu

    VastaaPoista
  3. Viime vuonna Chilifesteillä kuulin tätä bändiä pienen pätkän, en silloin tiennyt nimeä. Tuntemattomuudesta huolimatta soundi tuntui heti tutulta kun kuuntelin ensimmäisen kappaleen, hauskaa, että törmään siihen näin uudelleen. Ehkä tämä on kohtalo. Uuden levyn ensimmäinen kappale kuulosti heti omalta :) :)

    Ria R

    VastaaPoista
  4. Olipas kiva uusi musiikkituttavuus, iloista ja helppoa kuunneltavaa. Täytyy yrittää päästä joskus paikalle kuulemaan livenä. Levyn toinen ja viimeinen kappale olivat lemppareitani.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa oikein hyvältä ja aion ehdottomasti mennä keikalle kuuntelemaan bändiä Tammerfestien aikaan. Ykkösbiisi Hell and High Water kuulostaa keikallakin toimivalta.

    Pasi N.

    VastaaPoista
  6. Viimeinen kappale on paras. Mukaan arvontaan siis :)
    nelliina at yahoo.com

    VastaaPoista
  7. Olehan mukana arvonnassa vielä?!?!? The Core of Nationissa on hyvä poljenta. Piti käydä googlaamassa miltä bändi näyttää, ei tosiaan perin suomalaista musaa. Hyvässä siis!

    Ananas

    VastaaPoista
  8. Hei,

    kiitokset kaikille kommentin jättäneille, välitämme bändille terveiset tykätyistä kappaleista.

    Blogiarvonta on nyt suoritettu puolueettoman onnettaren toimesta. Iloisena yllätyksenä palkintoja arvottiin yhden sijasta kaksi! Ensimmäinen Sorrowheartsin Once Called Home -levy meni Nelliina at yahoo.comille ja toinen muistutuspostaukseen kommentoineelle Thildalle.

    Voittajat, laitatteko minulle viestiä osoitteeseen info@eevamarialisko.com ja kertokaa osoitteenne, johon levypaketit teille heti maanantaina postitan :)

    Aurinkoista ja mukavaa kesäviikonloppua,
    Eeva-Maria

    VastaaPoista