Kirjoja ja kirjoittajia Grand Hotel Tammerissa tänä viikonloppuna

Tulevana viikonloppuna, itse asiassa jo eilen torstaina alkaneena, järjestetään Tampereella pieni ja tunnelmallinen kirjallisuustapahtuma Vihtorin kirjamessut. Jo viidettä kertaa järjestettävät minimessut olivat alunperin Suomen pienimmät kirjamessut, mutta vuosien mittaan tapahtuma on sekä ohjelmaltaan että kävijämäärältään kasvanut sen verran, että tavoite kaikkein pienimpänä pysymisestä on taidettu joutua jo unohtamaan. Nimensä tapahtuma on saanut pitopaikastaan, Koskipuiston reunassa ylväänä seisovan Grand Hotel Tammerin aulabaarista, hotellin legendaarisen portieerin Vihtori Heinosen mukaan nimetystä Vihtorin Kirjastosta. Ensivierailuni Vihtorilla kaikkine tarinoineen oli sen verran mukava kokemus, että sen jälkeen olemme Herra K:n kanssa nauttineet leppoisista lauantaipäivistä siellä useamminkin.

Vesi tippuu jo räystäiltä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kun hiihtolomien jälkeisenä maaliskuisena viikonloppuna avara ja valoisa Vihtorin kirjasto, Hotelli Tammerin salonki ja osa Tammerin salista täyttyy pirkanmaalaisesta kirjallisuudesta. Ohjelmassa on kirjailijahaastatteluita, lukunäytteitä ja kirjamyyntiä Miekkakalapasuunan ja Tulenkantajien kirjakaupan sekä muutaman muun toimijan järjestämänä. Messujen aikana jaetaan kaksi kirjallisuuspalkintoa: Suomen pienin kirjallisuuspalkinto Lause-Finlandia yhdestä täydellisestä säkeestä sekä Tulenkantaja-palkinto potentiaaliselle kansainväliselle menestyjälle. 

Hotelli Tammer ja Vihtorin kirjasto on käymisen arvoinen paikka jo itsessäänkin, pienet kirjamessut kirjailijavieraineen tekevät niistä entisestäänkin mielenkiintoisempia. Yksi kirja, joka löytyy Vihtorin kirjamessujen messumyynnistä, on viime syksynä julkaistu Novellikokoelma Kahvila. Kahvilan tarinat ovat syntyneet tamperelaisissa kahviloissa parin viime vuoden aikana, kesän 2014 novellit olivat asiakkaiden luettavissa Tallipihan Kahvilassa, Kahvila Runossa ja Cafe Europassa, kahviloissa, joissa ne on kirjoitettu.

Novellikokoelman tarinat ovat paloja tavallisesta elämästä, päähenkilöiksi lukija voi sijoittaa oman lähipiirinsä - siskon, työkaverin, puolison tai vuosien takaisen ystävän. Kepeät ja tunnelmaltaan positiiviset tarinat ovat helppoa luettavaa ja sopivat saadun palautteen mukaan erinomaisesti lyhyisiin rentoutumishetkiin, iltalukemiseksi tai kahvikupin kaveriksi, nuorille äideille sohvan kulmaan seuraavalla kerralla jatkettavaksi. Novellien taustalla kirjoittaja käy lukijan kanssa keskustelua niistä aiheista, joihin 2010-luvun ihmiset aikansa ja energiansa käyttävät, ja antaa lukijalle luvan nauraa itselleen ja ystävilleen. Tarinoiden hahmot ja tapahtumat ovat kuvitteellisia, vaikka kahvilassa kuullut keskustelut ovatkin niiden inspiraation lähteenä olleet. Hahmojen ulkonäkö ja henkilöhistoria on tarkoituksellisesti jätetty lukijan oman mielikuvituksen varaan niin, että tarinoihin voi vaivatta sijoittaa omat ihmisensä. 

Kokoelman novelleissa on erilaisia naishahmoja, osa heistä on onnellisia, osa elämäänsä väsähtäneitä, osa viisaita ja osa vielä kasvuvaiheessa olevia. Mutta vaikka jokaisen henkilön tapa hahmottaa maailmaa on omanlaisensa, kukaan heistä ei ole astunut järjettömyyden häilyvän rajan yli. Lukijana nautin itse tarinoiden tavallisuudesta, siitä, että luetut kertomukset kaikessa hupsuudessaan tai riutuvassa romanttisuudessaan voisivat tapahtua, jos eivät nyt ihan itselleni, ainakin ystävilleni. Tunteita teksti saa ja sen pitää herättää, mutta kieroutunut maailmankuva tai mielensisäisen kauheuden kuvaaminen kääntää vatsani ympäri ja saa kirjan lähes poikkeuksetta jäämään kesken. Lukemisen tehtävä on tottakai avartaa maailmankatsomusta ja saada ajattelemaan ilmiöitä uudelta kantilta, mutta sen voi tehdä hienovaraisemmin alleviivauksinkin. Koko tarinaa ei tarvitse kirjoittaa kirkuvan punaisella tussilla voidakseen vaikuttaa lukijaan. Kirjoittajana olen lukijaluonteeni mukainen.

Kotikaupungistani kirjoittavana bloggaajana tulin kaapista ulos kirjoittamisen kanssa pikkuhiljaa, nimimerkin takana aloitettu blogi myötäilee sitä samaa reittiä, jonka olen kulkenut kirjoittajana pysytellen eri nimimerkkien takana piilossa miltei 20 vuoden ajan, aina toissa vuoteen saakka. Novellikokoelma Kahvila on esikoisteokseni, erikoiseksi esikoisen tekee se, että sen tarinoissa kenenkään lapsia ei kaapata, yksikään narsisti ei alista ketään, kukaan ei viillä pohkeitaan auki eivätkä patongit joukkoraiskaa ketään. Kukaan ei myöskään suunnittele itsemurhaiskua entiselle ala-asteelleen, polta elävältä satunnaista ohikulkijaa tai nai naapurin kissaa vain joukosta erottumisen ilosta. Iltapäivälehtien jatkuvasta lööppivirrasta ja päivittäisistä uutisista huolimatta sellainen ei kuulu tavallisten ihmisten tavalliseen elämään.

Tavallisuus mielletään usein tylsäksi ja siksi tämän päivän kirjallisuudessa tavallisuus tuntuu olevan kiellettyä. Tarina ei ole taidetta, ellei päähenkilöllä ole vähintäänkin kipeä lapsuus tai lähes tunnistamattomaksi vääristynyt minäkuva, ihmisenä olemisen epäreiluuden haavat auki niin vertavuotavina, että tavallinen elämä on mahdotonta. Novellikokoelma Kahvila on erilainen, se on kirjoittajansa näköinen, kiltti ja hyväntahtoinen kirja, joka kunnioittaa tavallisissa päivissä juuri rutiineita ja rakastaa hellästi niiden tuttuutta.

Ps. Jos et päässyt Vihtorin kirjamessuille, mutta haluaisit Novellikokoelma Kahvilan omaksesi, sen voi hankkia paitsi Miekkakalapasuunasta, Info Kärkkäiseltä ja Tallipihan kahvilasta, myös tilaamalla esimerkiksi Akateemisesta kirjakaupasta, Suomalaisesta kirjakaupasta, Adlibriksestä, Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta tai omasta verkkokaupastani. Helsingissä Akateemisen hyllyssä näyttäisi nettisivujen mukaan kirjaa olevan hyllyssäkin. Hinnalla kirja ei ole pilattu, riippuen ostopaikasta Kahvilan hinta on 12,90€ - 15,90€.

Jos olet jo lukenut Kahvilan tarinat ja tykkäsit niiden tyylistä, kuuntele jatkoa odotellessasi netistä tämä 65-osainen radiokuunnelmasarja: The Voice - Pikku Naisia 2.0.

www.eevamarialisko.com/