sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Ylös, ulos ja pelisalille

Uusi vuosi on varovasti aluillaan, loppuvuoden juhlakausi peruuttamattomasti ohitettu. Pikkujoulut, itsenäisyyspäivät, joulunpyhät ja vuodenvaihdekin on takana ja pitkä putki arkea on edessä ennen hiihtolomia ja pääsiäistä. Moni aloittelee tammikuussa uutta elämää, suunnitelmissa yhdellä on ruokavalioremonttia, toisella kuntokuuria ja kolmannella alkoholitonta aikaa. Vaikka vuodella olisikin käynnistymisvaikeuksia sään vaihdellessa paukkupakkasista vesisadekeliin, ei arjen onneksi tarvi olla harmaata. Kaikkea kivaa arkisten päivien värittämiseksi keksii kyllä ilman suuria lupauksiakin, kunhan muistaa katsella ympärilleen.

 

Tampereen naapurikaupungin keskustaa hallitsee vanha punatiilinen tehdasrakennus. Sen toisessa päässä toimii edelleen Nokian Renkaiden tuotantolaitos, toisesta päästä on tehdastoiminta lopetettu jo vuosia sitten. Ainojen ja Reinojen entinen tehdassali on vapaa-ajan käytössä nykyisin, Keilaamon tiloissa väritetään kaikkia viikonpäiviä pelaamalla biljardia tai lautapelejä, keilaamalla tai heittämällä tikkaa. Tai syömällä pubiruokaa, jos laihdutuskuuri ei ole päällä ja reipasta ruokaa muuten tekee mieli.

Vuosia sitten kävimme entisen työporukan kanssa keilaamassa Kaupin keilahallilla. Oikein keila-keilahallissa keilaamisessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kaikkien niiden oikeiden keilaajien harjoitellessa vieressä, oma toilailu ja omalle mokailulle nauraminen tuntui nololta ja kielletyltä. Ehkä se oli vain tunne, ehkä oikeita pelaajiakaan ei oikeasti haittaa. Keilaamolla väärinkäyttäytymisen vaaraa ei ole, jo keilaradan nettiesittelyssä kehoitetaan kokeilemaan lajia vaikkei koskaan aikaisemmin olisi edes kuullut keilaamisesta. Ja hurraaminen hyville tai perin juurin huonoille ränniheitoille on Keilaamolla enemmän kuin sallittua. Kengät ja kaikki muut tykötarpeet saa vuokrattua paikanpäältä ratavarauksen yhteydessä, rata-automatiikka hoitaa pisteenlaskun, kertoo kenen vuoro milloinkin on menossa ja auttaa vuorossa olevaa heittäjää jopa tähtäämään parhaan mahdollisen tuloksen aikaansaamiseksi. Ystävällinen henkilökunta opastaa tarvittaessa oikean kokoisen pallon ja kenkien valinnassa. Lapsille tarjolla on kevyitä palloja ja rataan saa tilattua ränniesteet tietyn pelaajan pelivuorolle niin, että peli perheen pienimmillekin on mielekästä. Tunnin ratavuokra normaalivalaistuksessa on 20,00 euroa, yhdelle radalle mahtuu yhtä aikaa neljä pelaajaa. Hohtokeilaamaan fosforivaloihin pääsee päivästä riippuen 25,00 - 30,00 eurolla.



Vanha tehdasrakennus betoniseinineen ja ja korkeine saleineen kätkee sisäänsä rennon ja mukavan paikan vaikkapa perustorstaisen illan viettämiseen perheen tai ystävien kesken. Keilaamolla on värikästä, eikä se siinä mielessä muutenkaan ole perinteinen baari, että myös lapset ovat sinne tervetulleita. Nokialaisten kolmos- nelosluokkalaisten keskuudessa onkin suosittua pitää syntymäpäivät Keilaamolla - syödä ranskalaisia, jätskiä, karkkeja ja sipsejä, juoda limpparia ja keilata kavereiden kanssa pari tuntisen ajan, pitää hauskaa hassutellen.



Omassa nuoruudessani Oulun keskustassa oli pelisali, muistaakseni nimeltään Pelikaani. Rahapeliluolat, keilahallit ja biljardipaikat oli erikseen, pelisali oli keskittynyt leikkimielisiin yhdessä ja yksikseen pelattaviin peleihin. Pelikaanissa kävivät kaikki yläaste- ja lukioikäiset, joko pelaamassa itse tai katsomassa kun muut pelasivat. Siellä oli vasarapelejä, nopeuspelejä, ratillisia rallipelejä ja erilaisia taistelupelejä, ilmakiekkoa, jalkapallopelejä ja sitten flippereitä, joita minä itse rakastin. Muistan vieläkin nimeltä pari parasta: Who dunnit? oli murhamysteeri, jossa henkirikoksen tekijä piti ratkaista tekemällä pallonsa kanssa erilaisia tehtäviä oikeassa järjestyksessä. Toinen parhaista oli Junkyard -niminen kaatopaikkapeli, jossa pelaaja rakensi itselleen romusta lentokonetta. Vitsit sentään niitä aikoja! Yksi tyttönelikkomme jäsenistä taisi löytää poikaystävänkin Pelikaanin hämärästä. Ainakin joksikin aikaa.

Vanhojen aikojen muistoksi oli tämän vuoden ensimmäisen keilaamisen päälle pakko pelata pari peliä flipperiä kun sellainen Keilaamolla kerran oli. Uutta peliä uusine tehtävineen ei vain sisäistä kerrasta, ei varmaan kahdessa tai kolmessakaan, ellei mukana ole joku, joka opastaa mitä milloinkin pitää tehdä.


Jos kotona ei olisi syöty valmiiksi, olisi siivet tai hampurilainen kruunanneet tavallisen arkisen illan. Keilaamon ruokia on kehuttu useammassakin otteessa, kerran olemme Herra K:n kanssa siellä jotain haukanneetkin ihan kaksistaan lätkäpeliä screeniltä katsomassa käydessämme. Ehkä pieni sormiruoka yhdistetään ensi viikolla siihen biljardikeikkaan, joka nuorelle neidille tuli luvattua mukavan keilaillan päätteeksi, sen verran kivaa oli lähteä porukalla kotoa ja mennä pelaamaan yhdessä. Lätkäpelit kun katsotaan nykyisin joko autenttisesti hallissa tai kotisohvalla Herra K:n syntymäpäivän kunniaksi koko vuodeksi tilatulta maksukanavapaketilta.



Ps. Sen verran oli mukavaa rennon arki-illan keilaaminen torstaina, että maanantaina piti käydä pelaamassa tunti kasi- ja ysipalloa samassa paikassa samalla porukalla perheen kesken (Pool 8,00 euroa tunti).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti