Kuppi kahvia kahdensadan metrin korkeudessa, kiitos!

Ihan tavallisen sunnuntai-illan kunniaksi on hauskaa tehdä juttuja, joita ei välttämättä tulisi tehtyä, jos asioita ajattelisi aina vain järjellä ja hyötynäkökulmasta. Kun meillä kerrankin oli Herra K:n kanssa yhteinen vapaa sunnuntai-ilta, me lähdimme käymään kahvilla 25 kilometrin päässä 200 metrin korkeudessa merenpinnasta. Ei, me emme menneet Näsinneulaan. Emmekä me menneet Pyynikin Näkötornille vaan kolmanteen paikkaan Tampereella, sellaiseen, josta voi nähdä nuo kaksi muuta tornia ja kaiken muunkin aina Valkeakosken tehtaan piippuihin saakka. Me menimme yhdeksäntuntisen aurinkoisen pihatyöpäivän jälkeen Hervannan vesitornille, kun vahingossa löysin siitä maininnan Wikipediasta.

 

Hervannan vesitorni on ihan tavallinen vesitorni. Paitsi, että sen huipulla sijaitsee Pizzeria Häränsilmä, uskomattoman upeat maisemat ja jättimäisen suuren terassin omaava tavallinen lähiöpikaruokala rasvalta haisevine kebab-annoksineen. Valitettavasti sellainen, sillä paikkana vesitornin kattotasanne antaisi mahdollisuudet paljon miellyttävämmällekin kahvilakokemukselle. Ennakko-odotuksemme eivät olleet korkealla, mutta silti ne oli kahvilan puolesta mahdollista alittaa.

Vaikka vesitorni on rakennettu vasta 80-luvun alussa, on pizzeria-kahvila kerrassaan 70-lukuinen aivan kuin tornin ympärillä levittäytyvä betoniviidakkokin. Rahisevan ja romisevan hissikyydin jälkeen ruudullisesta pahvikupista nautittu 1,20€:n kahvi oikeuttaa kuitenkin kiertämään tornin kattotasannetta ja katselemaan maisemaa, joka on keskellä ruuhka-Suomea vieressä levittäytyvine erämaajärvineen vailla vertaansa. Kahvilan tunkkaisissa sisätiloissa ei rumalla ilmalla kahvista olisi saanut nautintoa irti. Ensimmäinen, mitä asiakas näkee kahvilaan sisään astuessaan, on ikkunalaudoille kerääntyneet moneen kertaan luetut sanomalehdet, kertakäyttöastioista ylitsepursuavat roskikset ja lasivitriini, johon leivonnaiset on peitelty valmiiksi odottamaan seuraavaa myyntipäivää. Mutta vaikka kalusteet ovat eri paria eivätkä tarjottavatkaan ihan tätä päivä, pieni mies pitää kahvilansa avoinna vuoden jokaisena päivänä klo 12-20. Se on kunnioitettavaa se. Ja kesäisen kauniina iltana terassilla kahvi on ehdoton elämys.

Kahvilakäynti oli jokaisen ajetun kilometrin arvoinen. Hervanta on aika hullunnäköinen paikka ylhäältä päin katsottuna, pieni alue tupaten täynnä tasakattoisia laatikkotaloja neliömuodostelmissaan. Mielikuvitus alkaa laukata maisemaa katsellessa, jään miettimään millaisia ihmisiä minkäkin talon missäkin ruudussa asuu. Näkevätköhän he toisensa vastakkaisista ikkunoistaan? Amurin työläismuseokorttelin kierroksella kerrotaan siitä, miten vanhoissa, ihanissa puutaloissa asuneet ihmiset kilvan jonottivat uutta kotia näistä aikanaan moderneista tasalaatuisista laatikoista, joista ensimmäiset valmistuivat Hervantaan vuonna 1973. Asuukohan luukuissa vielä niitä samoja ihmisiä? Mitähän mieltä he ovat luukuistaan tänä päivänä?

Maan tasalla ei hoksaa, miten paljon puita vastakkain seisovien talojen väliin mahtuu, mutta sanonnan kaupunki kaupungissa tajuaa, kun katselee Hervannan talokeskittymää ja ihmettelee ikkunoiden valtavaa määrää pienellä alueella. Muualla vesitornin ympäristössä näkyy oikeastaan vain puita ja jokunen talo siellä täällä, mutta Hervanta alla on täynnä keskenään samanlaisia taloja. Kauempana siintävä Tampereen keskusta vetää vertoja Hervannan talomerelle kuitenkin, mutta sekin jaksaa yllättää miten kapealle maakaistaleelle kahden ison järven väliin kaupunki onkaan rakennettu.

Ja se ihmetyttää myös, että vesitornin kattotasanne on kivetty kunnon pihakivillä. En ole aiemmin käynyt vesitornin katolla, joten olin kuvitellut sen jotenkin heiveröisemmäksi. Kivi on kaunista ja varmasti kestävää siellä ylhäällä vallitsevia sääolosuhteita ajatellen, mutta eikö säiliössä oleva vesi ja tornin muut rakenteet paina itsessään jo tarpeeksi? Nopeasti laskien kivistä tulee reilun 14 000 kg:n lisäpaino yhden jalan varassa seisovalle rakennelmalle...

Jos ei häiriinny 70-lukulaisesta suttuisuudesta ja näkee lähiömaailman jollain jännällä tavalla kiehtovana, kannattaa Hervannan vesitornissa ehdottomasti käydä fiilistelemässä yhtä osaa Tamperelaisuutta. Kupilla kahvia 200 metrin korkeudessa voi yllättää ystävänsä iloisesti - tänne ei ihan joka tytön tule tuosta vaan keksittyä lähteä yksin käymään kahvilla. Kiitos seurasta, Herra K! Kaikkeen sinä minun kanssani joudutkin osalliseksi.