Aprillipäivää etsimässä

Huhtikuun ensimmäinen päivä. Herään aamulla ensimmäisenä, talo on vielä hiljainen. Avaan Facebookin ja kahvin tippuessa ihmettelen hetken ystävieni omituisia päivityksiä. Sanomalehden aloitettuani muistan heti mistä on kyse: Huhtikuun ensimmäisen päivän huijausyrityksistä tietenkin! Tai siis palmusunnuntaista, virpojista, pienistä trulleista höyhenisine pajunoksineen, niistä on suloisia kuvia ja hauskoja kuvauksia myös. Voisikohan sitä tänään jekuttaa jotakuta muka-virpomalla, mutta niin ettei annakaan oksaa palkansaannin jälkeen vaan nauraa virpomislorun päälle vielä aprillialorun jatkoksi kun nuo kaksi päivää kerrankin ovat samaan aikaan? Muiden talomme asukkaiden herättyä onnistuin saamaan lankaan kaksi neljästä - kiitos herkkäuskoisuudestasi, Herra K!

Aprillipäivä on suomalaisille hieman epätyypillinen hassuttelupäivä ja siksi mietinkin mistä se oikeastaan on edes lähtöisin. Harva suomalaisista on valmiita näkemään kovinkaan suurta vaivaa pilojen keksimiseen tai niiden toteuttamiseen, mutta kansainvälisen perinteen mukaisesti Euroopassa laajemmin jekutetaan kanssaeläjiä kyllä oikein olan takaa. Aina silloin tällöin joku juttu onnistuu itselläkin yli odotusten, herra Karhun soittopyyntö työkaverille tai vakuutuskorvaushakemuksen tekeminen talon kevätvaurioiden takia perheelle. Itse tykkään sanomalehtien pilauutisista, pidän niistä erityisesti silloin, kun joutuu hetken näkemään vaivaa keksiäkseen mikä uutisista on tarpeeksi kummallinen ollakseen aprillipilaa. Ja jos uutinen vielä on nokkelasti ja hyvin kirjoitettu, on niitä ilo lukea vaikka ei lankaan menisikään. Aamulehden juttu tänä aamuna oli juuri sellainen.

Aprillipäivä, le premier d'avril, on alkujaan ranskalainen merkkipäivä. 1500-luvun loppupuolella Ranskassa otettiin käyttöön gregoriaaninen kalenteri ja sen myötä koko valtakunnan ajanlasku yhtenäistetiin. Kuningas Kaarle IX määräsi, että vuosi vaihtuu Ranskassa 1.tammikuuta huolimatta siitä, että toisissa osissa maata uutta vuotta oli totuttu juhlimaan maaliskuun alussa ja toisissa vasta kevään tullessa pääsiäisen tienoilla. Kaikille siirtyminen uuteen järjestelmään ei ollut ihan helppo, joten kanssaihmiset pilailivat lähettelemällä toisilleen hyvän uuden vuoden toivotuksia, lahjoja ja kutsuja olemattomiin juhliin. Sitä, miten tai miksi tuo kiusoittelun perinne on levinnyt muihin eurooppalaisiin maihin, ei tiedetä. Saksalaiset, englantilaiset, italialaiset ja ruotsalaiset juhlivat Aprillipäivää ja nauravat jekutuksen uhreille aivan kuten ranskalaisetkin. Jotkut lähteet kertovat keväistä pilailupäivää vietetyn jo antiikin Roomassa, hindujen perinteiseen värienjuhlaankin kuuluu samat elementit, sitä on vietetty jo ennen meidän ajanlaskumme alkua.

Ehkäpä kyse on siis vain kevään riehakkaasta mielestä, ihmisiin sisäänrakennetusta jekutteluinnosta, kepeästä mielestä kevätauringon tullessa esiin. Suomessa aprilliloru kehottaa pilailun kohdetta syömään silliä ja juomaan kuravettä päälle - Ruotsissa, Ranskassa ja Italiassa nauretaan aprillikalalle. April april du dumma sill, poisson d'avril... Nautitaan aurinkoisesta päivästä, kevään ensimmäisestä ja siksi riehakkaasta. Pääsiäisen tulon odottamisesta palmusunnuntain merkeissä ja pienten pilojen tekemisestä rakkaille Aprillian nimissä. Ja pidetään kepposet hyväntahtoisina, ilkeämielisyys ei kuulu vaaleanvihreään ja keltaiseen kevääseen.