tiistai 8. helmikuuta 2011

Ihania klassikoita vuosikymmenten takaa

Loskainen harmaa päivä, vähän harmaa olo, tukkoinen ja nuhainen, sellainen että tekisi mieli töiden jälkeen vain kääriytyä peiton mutkaan sohvalle ison teemukin kanssa ja olla tekemättä mitään. Keithäytä tee ja kääriydy peittoon, ole kerrankin laiska ja rentoile, älä tee mitään ylimääräistä, nauti vain. Kävele kuitenkin mutkan kautta kotiin, käy kirjastossa tarkistamassa dvd-hyllyn tarjonta ja nappaa mukaan ihanat vanhat klassikot vuosikymmenten takaa, anna niiden viedä sinut mukanaan huolettomiin maailmoihinsa kauas märkiä katuja piiskaavan räntäsateen ulottumattomiin. 

Aloitin oman löytöretkeilyni kirjastoaarteiden parissa viime syksynä, kun rakkauteni kanssa tuli puhe vanhoista Hollywood -tähdistä ja heidän elokuvistaan, klassikoista joihin aina viitataan ja joista aina puhutaan, mutta joita ei oikeasti koskaan ole tullut katsottua. Noita filmejä ei saa videovuokraamoista, ne löytää ainoastaan kirjastoista. Kuinka moni teistä on hyräillyt tunnusmusiikkia joistain näistä, Chaplinin Smile -kappaletta tai Breakfast at Tiffany's -elokuvan Moon Riveriä? Tai hymyillyt ymmärtävästi Sex and the City -sarjan naisten viittauksille The Way We Were -leffan loppukohtaukseen, jossa Katie sipaisee Hubbell Gartnerin hiuksia ja lausuu kuuluisat sanat: "The girl is lovely, Hubbell"? 



Katsottavien elokuvien lista on pitkä, vielä puuttuu minultakin Monacon ruhtinattarena nuorena kuolleen kaunottaren Grace Kellyn leffoja, Mary Pickfordin mykkäfilmejä, Laurence Olivierin, Vivien Leightin ja Kirk Douglasin unohtumattomiksi tekemiä elokuvia. Vanhat filmit on ihania, niiden rakkaus on naivilla tavalla kaunista ja hahmot persoonallisia. Hyvät ihmiset ovat noissa elokuvissa luonnollisella tavalla hyviä pienine vikoineen eivätkä pahiksetkaan ole määrättömän pahoja. Skandaaleilla ei mässäillä, monet tapahtumat jätetään katsojan oman mielikuvituksen varaan ja se tekee niistä lempeitä.

Elokuvia saa muistakin kirjastoista, mutta Tampereen pääkirjasto on mielestäni hyvä kirjasto. Se on lähes keskellä kaupunkia ja se on mielenkiintoinen - jo pelkkänä rakennuksena siis. Metso -kirjaston on suunnitellut arkkitehtipari Raili ja Reima Pietilä, he voittivat vuonna 1978 kirjaston suunnittelusta järjestetyn kilpailun tällä työllään, joka ylhäältä päin muistuttaa soidinmenoihinsa valmistautuvaa metsoa. Monumentaalinen ja hauskalla tavalla kaupunkikuvaa piristävä kirjasto avattiin yleisölle syksyllä 1986. Saman pariskunnan suunnittelema on muuten myös pari vuosikymmentä aiemmin, vuonna 1966 valmistunut Kalevan kirkko, joka Metson tapaan ylhäältä päin katseltuna näyttää koko komeutensa. Kalevan kirkon muoto on röyhelöeväisen kalan Jeesuksen kristillisen symbolin innoittamana. Kirkko oli Metson tapaan aikanansa ultramoderni, hymyilyttää lukea kuvauksia kirkosta, joiden mukaan kriittiset kaupunkilaiset ovat kutsuneet rakennelmaa niin nimellä "sielujen sulatusuuni" kuin "Viljasen siilo" silloisen Kalevan kirkkoherran Paavo Viljasen mukaan veisteltynä.

Onkohan Tampereella muita tämän sarjan rakennuksia? Tampereella tai muualla Suomessa. Pitänee tutustua Pietilöiden töihin tarkemmin ja tehdä löytöretkiä arkkitehtuurin maailmassa joku päivä. Mutta koska nautin elokuvista tänään, teen sen popcornien kera. Itse tehtyjen, tuoksuvien, raksuvien: 

POPCORN
2 leffakupillista:

Popcorn-jyviä
öljyä

- Laita iso kattila (4 litrainen) tulelle ja kaada kattilaan pohjan peitto öljyä. Lähes kaikki laadut käy (rypsiöljy, auringonkukkaöljy, oliiviöljy). Älä jätä öljyä kuumenemaan yksin, seuraa sitä vierestä koko ajan vahinkojen välttämiseksi.
- Kun öljy on kuumaa, kippaa mukaan kattilan pohjanpeitto popcorn-jyviä ja sulje kansi. Jos et ole varma öljyn kuumuudesta, pudota sinne ensin yksi jyvä. Jos se alkaa heti sihistä, kaada mukaan muutkin. Jos ei, poimi se haarukalla pois ja odottele kuumentumista vielä hetki.
- Pidä kattilan kansi suljettuna niin kauan kun popcornit paukkuvat ettei tulikuuma öljy aiheuta harmia. Ravista kattilaa välillä voimakkaasti, jotta paukkuvien poppareiden mukana ylöspäin nousevat vielä räjähtämättömät jyvät pääsevät takaisin pohjalle kuumenemaan.
- Kun pauke hiljenee, nosta kattila sivuun ja kaada lämpimät popcornit tarjoiluastioihin. Käytä patalappuja.
- Mausta valmiit popcornit mielesi mukaan suolalla tai käytä valmiita mausteseoksia.

Mie tykkään käyttää maustamiseen noita valmiita mausteseoksia, joita saa ostaa Finnkinojen leffateattereista á 11,50 per kannu (916g). Kaapista löytyy vaihtoehtoina jo parmesan, sour cream & onion ja nacho cheddar, kaikki parhaat siis. Nuo kannut riittävätkin sitten seuraavan 5 vuoden tarpeisiin, vaikka meillä syödään poppareita kaikkien suolasten napsujen tilalta. Itte tehtynä ne on aivan voittamattomia, lyö mikroversiot laudalta 100-0!

Makeiden popcornien saloihin en ihan vielä ole vihkiytynyt, mutta mieli tekisi kovasti sokeroituja, karamellisoituja tai suklaalla päällystettyjä versioita kokeilla valmistaa. Voihinkin kuulemma toiset tekevät, joten testaampa piakkoin senkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti