Taidetta ja tamperelaiselämyksiä - kiitos kivasta kesähaasteesta, Nysse!

Miten sitä aina arkipäivien pyörteissä muka unohtaa, kuinka monikasvoinen oma kotikaupunki oikeasti on! Onneksi on loma ja aika, kun pienille mukaville kokemuksille ja hauskoille sattumille on taas aivan eri tavalla avoin. Ja on pitkästä aikaa myös aikaa kirjoitella tännekin ajatuksiaan.

Kun Runotyttö pitkän kesälomamme puolivälissä bongasi ratikan mainostaululta Nyssen kesähaasteen, saivat reissujen väliin jäävät aikatauluttomat, suunnittelemattomat päivät aivan uudenlaista kipinää. Edullista ja mukavaa tekemistä, joka ilahduttaa niin lapsia kuin aikuistakin. 

Neljä Nyssen haasteista on meillä jo suoritettu, neljä odottaa vielä tehtävän täyttämistä. Matka maauimalaan ja hyppy sen hyppytornista checked, kesäinen uimarantapiknik Elianderin kallioilla checked, lehmien moikkaaminen Ahlmanin tilalla checked ja checked myös ratikkalinja ykkösen päätepysäkiltä löytyvien taide-eliöiden ihmettely. 

Ihan jokaista mielikuvituksellisista hahmoista emme löytäneet, mutta kuinka sopivasti sattuikaan, että kaikista raitiovaunuista juuri Martta tuli hakemaan meidät kotiin varsin mukavan pikkuseikkailun päätteeksi. Pyhällönpuiston päättärillä oli taideteoksen lisäksi myös kiva leikkipuisto, joka haasteessa sitä suorittavaa lapsiperhettä ajatellen kannattaisi ehdottomasti mainita. 

Poliisimuseolle menemme seuraavana sopivana sadepäivänä pohjoisen reissun jälkeen ja Pyynikin munkkikahvilalle pistäydytään mummun ja ukin tullessa pohjoisesta tänne vierailulle. Taannoinen lähijunamatkamme Lempäälään huutelee uusintaa, eikä ikkunastamme melkein näkyvä Näsinsaarikaan niin kaukana ole, etteikö se käytäisi pyöräilemässä päästä päähän ennen kesän loppua. Tai, no, minä sen salaa jo eilen itsekseni teinkin, älkää kertoko Runotytölle ja Tiitäiselle, että otin vähän ennakkoa ennen yhteistä pyöräretkeä.

Kun saan sopivaa aikuista seuraa rekrytoitua mukaani, palaan Ahlmanille uudestaan. Sunnuntaina suljettuna ollut Riihi BBQ -ravintola jäi kiinnostelemaan sen verran, että amerikkalaisia countrytyyliin hitaasti ja hartaasti veturinkokoisella hiiligrillillä valmistettuja erilaisia lihoja on pakko päästä maistelemaan hyvässä seurassa.

Laatikoiden rastittaminen netistä tulostetusta lomakkeesta on ollut sen verran hauskaa, että toivottavasti kesähaaste toteutetaan myös ensi vuonna. Vaikka vinkkejä mahdollisiin tuleviin haasteisiin ei minulta kukaan kysykään, jaan auliisti muutamia suosikkejani: 

1) Aurinkoisen päivän mattopyykki Santalahden rannassa. Huolimatta siitä, että kävelymatkaa lähimmältä ratikkapysäkiltä mattojenpesupaikalle kertyy muutaman sata metriä, on kokemus vaivan arvoinen! Kesäinen mäntysuovan tuoksu ja juuriharja - oman työn jäljen näkeminen on palkitsevaa minkä ikäiselle tahansa. Mankeloidun maton kuivumista odotellessa voi nauttia omat eväät tapahtumapuiston nurmikolla, käydä grillaamassa järven rannassa tai ottaa leikkimielisen matsin viereisellä koripallokentällä. Nurmialueen toisessa päästä löytyy viehättävä kesäkahvila, jonka lätyt, jätskit ja burgerit ovat maustaan tunnetut. Eikä se Elianderin rantakaan niin kaukana ole, etteikö uimassa jaksaisi kävellen käydä. Koirat uivat ja telmivät lähempänä, ihmislasten leikkipuisto Santalahdesta vielä puutuu.

2) Piknik Sorsapuistossa yksin tai yhdessä. Kirjan ja kahvin kanssa viihtyisin nurmikolla loputtoman hyvin sopivan pilvisenä päivänä, ystävien kanssa kuulumistenvaihto on ihanaa tehdä yhteisen eväskorin äärellä. Lasten kanssa parasta on leikkipuisto ja linnut, joita on mukava käydä aidan takaa ihmettelemässä. Sunnuntaisin vilttikirppis tuo omanlaistansa iloa kesäpäivään niin myyjänä kuin löytöjen tekijänä, kun tavarat saa vaivatta kuljetettua kummalla vaan ratikalla kahdeltakin eri pysäkiltä oman mieltymyksen mukaisesti.   

3) Lintuja, lampaita ja mielenrauhaa Nokian rajalla. Pitkäniemen kauniista sairaala-alueesta en saa tarpeekseni. Vaikka perheemme päiväkotitaival siellä päättyi tähän kevääseen Tiitiäisenkin aloittaessa koulun, toivon löytäväni tekosyitä palata sinne silloin tällöin - jos en muuta, ihan vaan kävelylle bussilla numero 34. Rauhallisen puutarhan rantapolut Pyhäjärvi-maisemineen tyynnyttävät aikuisen mielen, lapset nauttivat lintutornilla käynnistä ja lampaiden tervehtimisestä matkalla sinne. Historiaahan paikalla riittää. Ja niitä kummitustarinoitakin, jos veri vetää Sarpatintien varteen vanhalle hautausmaalle surullisimpien kohtaloiden äärelle.  

4) Hatanpäällä ruusutarhan kuningattarena. Tai prinsessana. Tai prinssinä. Tai ihan vaan ihailijana tai kahvilla kävijänä. Hatanpään Arboretumista on sukeutunut kaupunkilaisille upea ulkoilukohde, jossa voi nauttia järvimaisemasta, kukkaloistosta ja historian siipien havinasta. Täällä(kin) istun mielelläni puun alla omassa rauhassani tai etsin puiston kätköistä vapaamuurarin kiven, sen, joka mainitaan yhdessä vanhimmista suomenkielisistä historiallisista romaaneista, Tammerkoskenseudusta 1200-luvulla kertovassa rakkaustarinassa Hatanpään Heikki ja hänen morsiamensa. Arboretumiin on kätevintä tulla kaupunkipyörällä tai bussilla ihan vaan jo parkkitilankin rajallisuuden takia. Läheisten kerrostalojen välissä on muuten varsin mukava leikkipuistokin, jos sen varjolla  saa helpommin houkuteltua perheen pienimmät mukaan.

5) Katutaidetta ja kaupunkikulttuuria Hiedanrannassa. Ratikalla 1 saavutettava Hiedanrannan Tehdas on kutkuttava kohde niin lapsille kuin aikuisillekin. Vanhan tehtaan upeat, värikkäät seinämaalaukset, käsityöläisten puodit ja pihassa tuoksujaan levittelevät ruokakojut vievät vierailijan hetkeksi melkein berliiniläisiin kaupunginosiin. Historiaakin alueella on. Vanhassa kartanossa elää Nottbeckien henki, ja Birger Federleyn kädenjälki näkyy säilytetyissä tiilirakennuksissa, täynnä erilaisia tapahtumiakin tulevaisuuden kaupunginosa on. Ja jos mukaan on sattunut Tammelantorin liepeillä, Emil Aaltosen puiston toisella puolella sijaitsevasta katutaiteilijakaupasta hakemaan muutaman kivan värisen ja kohtuuhintaisen spraymaalipurkin, pääsee seinämaalausta kokeilemaan harjoitusalueella itsekin. Frisbeegolfrata kiertää ulkoilualueella ja seuraavalta ratikkapysäkiltä löytyy paitsi pieni jalitsukenttä, myös oikein toimiva leikkipuisto sieltäkin.    

6) Makkaranpaistoa Makkarajärvellä. Yksi suurimmista ratikkarakkauksistani on linjan 3 Hervantajärven päätepysäkki. Siellä on paitsi uimaranta ja yksi lasteni suosikkileikkipuistoista, myös metsä ja sen makkaranpaistopaikka pienen kävelymatkan päässä. Omia polttopuita ei edes tarvita mukaan, kun huussilla ja puuliiterillä varustettu järvenrantapaikka pitkospuiden varressa palvelee puolipäiväretkeilijää. Täydellistä cityeräilyä. Ja vielä VINK! Jos tykkäät Jussi TwoSevenin taideteoksista ja olet bongaillut kotimaisia luonto- ja eläinaiheita muissa kaupungeissa, Tampereen oma teos löytyy myös täältä.  

Oi näitä riittäisi vaikka kuinka! Nysse Tampere, alun somehiljaisuudesta huolimatta tehkää kesähaasteestanne perinne!