keskiviikko 27. tammikuuta 2016

"Suomeksi kaikki on hauskasti vain pataa!"

Minä rakastan talvea, lunta ja pakkasta, pimeitä iltoja ja päivien auringonpaistetta, sitä että valkoinen hanki on niin kirkas, ettei sitä voi katsoa suoraan. Ja sitä, että kotona takkaan saa laittaa tulet aamulla ja illalla. Olen pohjoisesta. Pohjoisesta minulla Tampereen vuosinani on eniten ollut ikävä lumisia ja kylmiä talvia, niistä ei liian usein pääse nauttimaan näillä leveyspiireillä. Tänä vuonna on päässyt. Kaksikymmentä astetta pakkasta ei ole liikaa minulle ja runotytölle, me nautimme kävelylenkeistä, neiti fleecepeitteiden alla paksujen verhojen suojassa niin ettei hengitysilma vaunuissa laske vauvalle liian kylmäksi. 


Pakkaspäivän kaupunkilenkin paras pala on lounastauko sisällä lämpimässä, varsinkin silloin kun tavattavissa on parhaita ystäviä ihanan ruoan parissa. Tammelantorin laitamilla, paikassa, josta vuosi sitten bloggasin omituisen venäläisen kaurismäkikokemuksen, on nyt Turkki. Tarkemmin ottaen pieni ja tyylikäs kaakkoisturkkilainen kylä, Malabadi, josta ravintoloitsija Faysal Bilmez on kotoisin. Raikkaan valkoinen, kirkas turkoosi ja kullan keltainen ravintola lämmittää pakkasella jo pelkällä olemassaolollaan, se tuo mieleen hiekan, meren ja auringon. Ja ruoka, jota siellä tarjotaan, palauttaa muistoistani matkat tuohon lämpimään ja iloiseen maahan. Eniten Turkissa käydessäni nautin juuri ruoasta.



Moderni, raikas, valoisa, maukas. Malabadi on tiloiltaan avara, samaan pöytään mahtuu hyvin kaksienkin lastenvaunujen kanssa ilman että häiritsee muita asiakkaita, vauvaansa vasta odottava ystäväni osasi ottaa sen huomioon. Buffet-lounaan salaattipöytä mezeineen on jo yksistään sellainen, josta 10,50€ ei ole paha hinta. Salaattipöydästä löytyvät kaikki suosikkini: viininlehtikääryleet (Sarma), tulinen tomaattisalaatti (Ezme) ja jugurttikastike (Haydari). Siihen kaupan päälle tulee sitten lämmin ruoka: valkoisesta juustosta ja persiljasta tehty avopiiras (Pideler), usempi erilainen pannupizza ja pataa kanasta (Tavuk güvec) ja kasviksista (Sebzeli yemek) sekä mausteiset lihapullat (Köfte). Kun jälkiruoaksi tarjoillaan baklavaa, olen täydellisen myyty. Valuvan siirappisesta, rapean rapsahtavasta vaniljajäätelön kanssa tarjoillusta pähkinäherkusta en saa tarpeekseni ikinä.


"Turkinkielessä on kaikille ruoille omat nimensä ruokalistassa, Suomeksi kaikki on vain pataa! Kanapataa, kasvispataa, lammaspataa, pataa", hyväntuulinen omistaja nauraa. Niin hyväntuulinen ja niin lämmin, että hänen seurassaan ei kukaan voi murjottaa. Herra juttelee meille kun vanhoille ystävilleen, muistaa nimeltä bloggarit, jotka ovat käyneet hänen luonaan syömässä. Hän kertoo historiastaan, kotikylästään Turkissa ja maisemista siellä. Ja ruosta, filosofiastaan ruoanlaitossa. Faysal Bilmez on varauksettoman ylpeä ravintoloistaan, tästä uudesta Tammelassa ja siitä alkuperäisestä Hervannassa, eikä suotta. Hänen ajatuksissaan turkkilainen ruoka on muutakin kuin Döner-kebabia ja yöpizzaa, Malabadin sisustus kuvastaa modernia Turkkia ja kulttuurin monipuolisuutta. "Palvelua, hyvä ruoka on myös palvelua. Suomessa tarvitaan iloista palvelua, sitä että ihmisiltä kysytään mitä heille kuuluu, mitä he pitävät ruoasta! Täällä vaan ollaan niin ujoja, tarjoilijatkin. Vielä. Yritän opettaa ja rohkaista heitä näyttämällä esimerkkiä näin", Faysal nauraa taas. 


 

  


Pitkä, yli kahden tunnin tavallisen torstain taivaallinen lounas päättyy perinteisistä, upean koristeellisista kupeista tarjoiltuun omenateehen ja turkkilaiseen kahviin. Muistan vanhan ystäväni Turkissa lomaillessamme kertoneen, että paikallisilla on äärettömän hyvä ihmismuisti. Kauppiaat, ravintoloitsijat ja taksikuskit muistavat ohikiitäneen hetken heidän seurassaan seisahtaneet ihmiset nimeltä vielä vuosienkin päästä. Se kertoo paljon turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta, ystävällisyydestä ja kunnioituksesta toisia ihmisiä kohtaan. Hävettää, että itsellä on vaikeuksia yhdistää nimiä ja kasvoja muutaman päivänkin päästä tapaamisesta. Seuraavalta bloggarilta kuulen, että Faysal muistaa minutkin, kertoi minun ja runotytön käyneen edellisellä viikolla. Se hymyilyttää vielä viikonkin päästä.

3 kommenttia:

  1. Onpa ihan lämmin ja kotoisa fiilis tässä kirjoituksessa. Kuulostaa ehdottomasti vierailun arvoiselta paikalta! :)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut Turistille! Jälleen yksi rajapyykki blogilaskurissa saavutettu. Ensimmäistä isoa lukemaa oltiin juhlimassa Näsinneulassa hyvien ystävien kanssa ja huomenna on luvassa jälleen korkeatasoista tapahtumaa. Tälle reissulle pääsen pitkästä aikaa mukaan...

    Kun katselen keittiön liitutaulun listaa kirjoitettavista kohteista niin tiedän, että hyviä tarinoita on luvassa. Pikku touhottaja kotona taitaa pitää Turistin välillä kiireisenä.

    Herra K

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas kerran lämminhenkisestä ja kiintoisasta postauksesta �� Taidanpa joku kerta löytää itseni Malabadista lounaalta ��
    T. Nelliina

    VastaaPoista