torstai 17. tammikuuta 2013

Erilaisten kokijoiden sama Tampere

Meinasin aloittaa myös tämän tekstini kuvailemalla seikkaperäisesti miten harmaana ja synkkänä tammikuu Tampereella edelleen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, miten talvelle ei näy loppua eikä kevät vieläkään koputtele kulmien takana. Mutta tämä päivä tekikin yllättävän poikkeuksen sään suhteen ja aurinko paistoi punatiilisen talon ylimmän kerroksen ikkunoihin kirkkaan siniseltä taivaalta aamusta saakka. Ja voi mikä tähtitaivas nyt illalla! Päivän kirkkaudesta tuli ihan erillä tavalla hyvä olo kuin lumisateisista ja viimaisen harmaista päivistä, siitä tuli reipas ja raikas olo, toiveikas, vilkas olo jopa. 

Kerroin aikaisemmin googlailleeni kotikaupunkiani etsien netin kautta jotain uutta ja mielenkiintoista uuteen vuoteen, mutten muistanut kertoa mitä mielenkiintoista etsinnöissäni löysinkään! Vuosi 2012 oli minulle mahdollisuuksien, uskalluksen ja uusien tuulien vuosi, tämä vuosi sitten kotiuttaa osan noista kevyesti pintaa hipaisseista lempeistä henkäyksistä. Viime vuonna löysin Tampereelta kirjaston lehtilukusalin, Tapahtumasataman, Nottbeckien hautausmaan ja uittotunnelin, roomalaisen kylpylän rauniot ja oluen tekemisen uljaan historian. Löysin Pizza Hutin, Tampere-tuotteet ja Nanson mekot, ja monta kahvilaa, ravintolaa ja monta erilaista tarinaa rakennuksista, ihmisistä ja tästä kaupungista. Tämän vuoden aloittaa hieman erilainen Tampere: 


Kotikaupunki on inspiroinut useita taiteilijoita tallentamaan sitä niin maalauksiin, elokuviin, lauluihin kuin lasten- ja aikuistenkirjoihinkin. Se on inspiroinut myös sarjakuvataiteilija P.A. Mannisen teoksia. Mannisen kirjoissa Tampereella riehuu vampyyreita, ihmissusia ja muumioita, hänen sarjakuvissaan tässä piirroksista hyvin tunnistettavassa kaupungissa tapahtuu kummia. Onneksi asukkaiden pelastuksena on supersankari, tavallisen ja jopa vähän surkeankin talliaisen oloinen Kapteeni Kuolio, joka onnistuu päihittämään oliot kerta toisensa jälkeen. Se, ovatko nuo seikkailut vain sankarin omassa harhaisessa päässään tapahtuvia, jää lukijan itsensä päätettäväksi. 

Vaikka sarjakuvien suuri ystävä en lapsuuden Aku Ankka ja Asterix -vuosien jälkeen ole ollutkaan, oli Kapteenin seikkailuita hauska selailla läpi. Uskomattomien tarinankuljetusten kautta sivua sivun jälkeen kääntäessä avautuu lukijalle aina uusi pala Tamperetta nähtäväkseen. Miten tunnistettavia paikat ja rakennukset Mannisen piirroksissa ovatkaan! Tietoisena historiallisten tosiseikkojen oikeellisuudesta unohdun etsimään netistä lisätietoa 1900-luvun alussa Tampereelle pakoretkellään ajautuneen pankkiryöstäjä Jan Tshokken tarinan taustoista. Meillä jokaisella tamperelaisella on oman näköisemme kotikaupunki, mutta vaikka sarjakuvakirjojen genre ei minua ihan tavoita, minä pidin niistä. Hienointa noissa sarjakuvissa ehdottomasti oli niiden parissa kokemani ahaa-elämys: Miten monella tavalla yhteinen kotikaupunkimme meitä asukkaitaan inspiroikaan.


3 kommenttia:

  1. Sama P.A.Manninenko kuvittsa myös sanaristikoita ?

    VastaaPoista
  2. Näin ymmärtäisin, että kyse on samasta herrasta.

    VastaaPoista
  3. Kai tiedät Tampere-Seuran myymälän siinä Raatihuoneen kivijalassa tai Werstas-museon myymälän Siperiassa Finlaysonilla tai Lenin-museon myymälän Työväentalossa.
    Suosittelen historiasta kiinnostuneille.

    ps. Metsossa on myös tietokirjaosasto kotiseututeoksineen; paljon kirjoja Tampereesta mm.

    VastaaPoista